Venäjän puolustusbudjetin raju nousu vaikuttaa vastaukselta Yhdysvaltain politiikkaan. Tämä saattaa johtaa kylmän sodan tunnelmiin, jollaisista luultiin jo lopullisesti päästyn eroon.
Venäjän valtiontalous on öljytulojen myötä vahvasti ylijäämäinen. On lähes itsestään selvää, että valtio suuntaa uutta vaurauttaan myös asevoimien uudistamiseen. Toistaiseksi tässä ei ole ollut kyse mistään uudesta militarisoinnista tai uhittelusta. Venäjän armeija ehti 1990-luvulla rapistua niin kehnoon kuntoon, ettei suurvallan kunnia tai turvallisuuskäsitys sellaista enää siedä.
Puolustusministeri Sergei Ivanovin torstainen ilmoitus asemäärärahojen nostosta 145 miljardilla eurolla oli kuitenkin jotain muuta kuin normaali kuoppakorotus armeijan budjettiin. Hän esitteli suunnitelmia mannertenvälisistä ohjuksista ja ydinsukellusveneistä ja vihjaili uusista lentotukialuksista. Esillä olivat myös strategiset pommittajat ja avaruustiedustelun tehostaminen.
Tämän vuoden puolustusbudjetista Venäjällä tulee lähes neljänneksen suurempi kuin oli viime vuonna. Armeija saa osakseen siis melkoisen siivun maahan virtaavista öljyrahoista.
Yhdysvaltain sotilasmenot ovat samaa suuruusluokkaa kuin koko muun maailman yhteensä. Venäjä ei lisäyksillään nouse lähellekään niitä lähes vainoharhaisen suurilta tuntuvia summia, joita amerikkalaiset tällä hetkellä armeijaansa käyttävät. Tasaveroinen kilpavarustelu Yhdysvaltoja vastaan ei nykytilanteessa olisi millekään maalle edes mahdollista. Ydinasepelote on silti edelleen vastauskeinona Venäjällä ja Kiinalla.
Kylmän sodan tuulahduksen aistimiseen ei kuitenkaan tarvita kylmän sodan sotilaallista asetelmaa. Venäjä ei ole Neuvostoliiton kaltainen supervalta, mutta se on alennustilasta nouseva suurvalta, jolla edelleen on iso ydinasearsenaali. Aseteknologia on myös niitä Venäjän harvoja teollisuudenaloja, jotka pystyvät myymään maailmalla muutakin kuin raaka-ainetta.
Eurooppalaisittain erityinen ongelma on, että Venäjän uusi linjaus näyttää ainakin osin olevan reagointia ohjuksentorjunta-asemiin, joita Yhdysvallat kaavailee Puolaan ja Tshekkiin. Amerikkalaisten mukaan niiden tehtävänä on torjua Iranista tai Pohjois-Koreasta mahdollisesti tulevia ohjuksia. On melkein sanomatta selvää, että Moskovan esikuntien karttapöydillä epäillään toisenlaisia tarkoituksia. Tällöin jännitys kiristyisi juuri Euroopassa.
Venäjä on ilmoittanut aikovansa vastata näihin Yhdysvaltain asemiin "älykkäällä" tavalla, eikä aio käyttää rahaa järjettömään asevarusteluun. Ivanovin kaavailut kuulostavat kuitenkin kovasti juuri varustelukilpailulta.
Äskettäin Kiina on testannut avaruusasetta, joka pystyy lamauttamaan satelliitin. Venäläisten ja kiinalaisten toimet kertovat molemmat kyseisten maiden noususta. Samalla ne näyttävät olevat reagointia Yhdysvaltain varusteluun. Tästä ei enää ole pitkä matka suurvaltojen välisen sotilaallisen jännitteen kasvuun. Vielä ei siinä asti olla. Esimerkiksi Naton ja Venäjän välinen neuvosto toimii normaalisti.
Luottamuksen mahdollinen muuttuminen epäluottamukseksi heijastuu väistämättä myös Eurooppaan, jossa jo toistakymmentä vuotta on nautittu sotilaallisen jännityksen vähäisyydestä. Niitä entisiä aikoja ei kaivata takaisin. Pahinta on, jos ydinaseistuksen rooli jälleen korostuu. Venäjän uudet suunnitelmat eivät suuntaudu Suomea vastaan, mutta ne muuttavat myös Suomen sotilaallista ympäristöä. Se on maan turvallisuuspoliittisessa keskustelussa otettava huomioon.