Oltakoonpa Outi Kosken ja John Rogersin kahden pojan huoltajuuskiistasta mitä mieltä tahansa, tapahtumissa on liikaa epäinhimillisiä piirteitä. Kajaanin käräjäoikeus selvitti tiistaisessa istunnossaan sitä, käyttivätkö viranomaiset liian kovia otteita noutaessaan huostaansa viime viikon keskiviikkona ristijärveläisellä maatilalla äitinsä kanssa piileskelleet pojat. Äiti teki voudin ja häntä avustaneiden poliisien menettelystä ulosottovalituksen. Käräjäoikeus sanoo torstaina annettavassa kansliapäätöksessä asian siitä puolesta näkemyksensä.
Kovaotteisuutta ja kylmyyttä osoittaa joka tapauksessa se, ettei äidille ole kerrottu poikien olinpaikkaa. Vaikka äitiä ei päästettäisikään heitä tapaamaan, tieto lasten olinpaikasta on kohtuullista kertoa äidille demokraattisessa oikeusvaltiossa. Viranomaiset ovat tulkinneet tehtyjä päätöksiä omalta kannaltaan kuin piru raamattua ja unohtaneet inhimillisyyden alkeetkin.
Äidille olisi myös pitänyt suoda mahdollisuus lähettää pojilleen puhtaita vaatteita viranomaisten välityksellä. Ei sellaisesta inhimillisestä menettelystä olisi aiheutunut vahinkoa millekään oikeudenkäytön osalle.
Lasten kannalta koko prosessi on ollut muutenkin julma. Tällaiset huoltajuusriidat jättävät lasten mieleen väistämättä haavoja, jotka eivät umpeudu ehkä koskaan. Sekä isä että äiti taistelevat tietenkin raivokkaasti huoltajuuden puolesta, mutta lasten paras unohtuu.
Suomessa on jo pari kertaa jouduttu toteamaan, että yhdysvaltalainen tuomioistuin näkee lasten sijainnin isän luona paremmaksi ainakin silloin, kun äiti asuu muualla. Huoltajuuden käsittely suomalaisessa tuomioistuimessa olisi saattanut tuottaa toisenlaisen ratkaisun.
Isä on ilmaissut haluavansa saada pojat täysin piiloon julkisuudelta. Ei heitä ole kuitenkaan Suomessakaan näyttelyesineinä pidetty, mutta heidän hyvinvoinnistaan on oikeutetusti kannettu huolta. Julkisuuden kontrolliin täytyy olla mahdollisuus vastaisuudessakin, onpa kiistan pysyvä päätös muuten millainen tahansa.
paakirjoitus@kaleva.fi