Perjantain säätila Oulussa oli niin surkea kuin se vain marraskuussa saattaa olla. Sateen ja tuulen keskellä kaupunkilaisten oli päästävä töihin, kouluihin ja asioille kuten aina, mutta tällä kertaa se oli tehtävä ilman paikallisliikennettä. Koskilinjojen kuljettajat olivat lakossa, vaikka mitään yhtiötä koskevaa työriitaa ei ollut olemassa.
Pääkaupunkiseudun tulehtunut tilanne johti työnseisauksiin muuallakin Suomessa. Työtaistelu, jonka alunperin uskottiin olevan vain lyhyt protesti, kärjistyi nopeasti ja haittasi pahoin normaalia elämänmenoa. Lakko häiritsi myös koko SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien välejä tuloneuvottelujen herkässä vaiheessa.
Lakko tiedettiin alun pitäen laittomaksi, ja se laajeni vielä senkin jälkeen, kun työtuomioistuin oli todennut asian. Tukilakot ovat osa ay-liikkeen perinteistä taktiikkaa, mutta nyt niitä käytettiin hyväksi vastuuttomasti. AKT kaatoi kirjaimellisesti kylmää vettä tuhansien oululaisten niskaan pääkaupunkiseudun kahden bussiyhtiön sisäisten ongelmien vuoksi. Mitä tekemistä oululaisella liikennöitsijällä on tämän kanssa, saati Koskilinjojen matkustajilla?
AKT painostaa työtaistelulla Autoliikenteen työnantajaliittoa. AKT yrittää pakottaa työnantajat neuvottelemaan pääkaupunkiseudulla ajavien Concordia- ja Connex -yhtiöiden kanssa. Työnantajat ovat kieltäytyneet neuvottelemasta niin kauan kuin työtaistelutoimet ovat päällä.
Taustalla ovat osa-aikaiset työsuhteet, joita AKT pitää työehtosopimusten vastaisina ja joiden se pelkää leviävän kautta maan. Asian ydin ei ehkä kuitenkaan ole yksistään tässä, vaan myös kahden suuren bussiyhtiön kasvottomaksi koetussa ulkomaalaisomistuksessa ja järjestöpolitiikassa. AKT näyttää haluavan hoitaa edunvalvontaansa myös Timo Rädyn aikana kovin ottein.
Ulkomaalaisomistukseen liittyvät epäluulot ovat ilmeisesti heikentäneet omalta osaltaan keskusteluyhteyttä ja -ilmapiiriä. Ainakaan toistaiseksi ei ole kuitenkaan saatu merkkejä siitä, että lakon syynä oleva osa-aikaiskäytäntö olisi todella leviämässä koko maahan.
Tässä tilanteessa sekä työntekijöiden että työnantajien kattojärjestöjen pitäisi kyetä rauhoittamaan tilanne, mutta ne näyttävät linnoittautuvan omiin asemiinsa, mikä ei enteile hyvää. Matkustajia ei kiinnosta, kuka on kiistassa perimmältään oikeassa ja kuka väärässä.
Heitä kiinnostaa, että bussin tuloon voi luottaa ja että riidat ratkotaan neuvottelupöydissä, ei jättämällä ihmiset sateeseen alle päivän varoitusajalla.
paakirjoitus@kaleva.fi