Monissa Euroopan maissa, kiihkeimmin ehkä Saksassa, käydään tiukkaa keskustelua EU:n ja Yhdysvaltain välisestä vapaakauppasopimuksesta.
Sopimus on saanut veikeän lyhenteen TTIP eli ”Tiitip”. Myös Suomessa kansalaisjärjestöt ovat onneksi liikkeellä. Äänekkäin kriitikko on akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.
Vuosisadan sopimusta neuvotellaan tilanteessa, jossa Euroopan unionin taloudella menee heikosti, Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka huolestuttaa ja Pariisin terroristisiskut sävyttävät ilmapiiriä.
Siksi juuri nyt pessimismin ja surun keskellä kumppanuudet ja keskinäisriippuvuus ovat toivoa herättäviä asioita, joita pitää sitkeästi edistää – myös kauppapolitiikan avulla.
Maailma on globaali, joten politiikankin pitää olla globaalia.
Kauppasopimuksilla luodaan globaalimaailman pelisääntöjä, joilla kapitalismia joko kesytetään tai peto päästetään kokonaan irti. Mielestäni sekä vapauttaminen että kesyttäminen on mahdollista. Kysymys on politiikasta.
Idealisti näkee suuret mahdollisuudet: lapsityövoiman käytön lopettaminen, epäinhimillisten hikipajojen sulkeminen, kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän vaatimusten kunniaan nostaminen ja kuluttajan suojan ja ympäristönormien parantaminen.
Jos sopimukseen voitaisiin vielä liittää veroparatiisien sulkeminen ja keinottelua hillitsevä FTT (Financial Transaktion Tax), niin johan maailma paranisi kerralla. Valitettavasti neuvottelumandaatti ei sisällä esimerkiksi verotusta, mutta työelämän kysymyksiin ja ympäristöön päästään kyllä käsiksi, jos poliittista tahtoa ja mielikuvitusta käytetään.
Pessimisti näkee vain uhkia. Isot amerikkalaiset yritykset tulevat ja kaappaavat Euroopan markkinat ja eurooppalaiset silmäterät, ja kuluttajansuoja, julkinen sektori ja ympäristönormit saavat kylmää kyytiä.
Kritiikkiä ja kysymyksiä neuvotteluja kohtaan on oikeutetusti kummunnut myös tietoturvan ja ruokaturvan osalta.
Realistinen koulukunta, johon itse kuulun, näkee sopimuksen suurena mahdollisuutena: kaupan vapautuminen on aina kautta historian tuonut lisää kasvua ja työpaikkoja.
Ilman globaaleja pelisääntöjä pessimistin pelot toteutuvat, ja tulevaisuudessa – eivät edes amerikkalaiset, vaan kiinalaiset jättiyritykset sanelevat normit, oli sitten kysymys ympäristöstä, kuluttajasuojasta tai työelämän normeista.
Nyt on aika vaikuttaa eikä painaa jar-ruja.
TTIP ei ole perinteinenvapaakauppasopimus, joka tähtää tariffien poistoon, vaan menee astetta pitemmälle ja tähtää myös lainsäädäntötyöhön.
Professori Matti Koskenniemi on oikeutetusti arvostellut sopimukseen suunniteltua välimiesmenettelyä, joka on hänen mukaansa vakavin uhka eurooppalaiselle oikeusvaltiolle vuosikymmeniin.
Euroopan parlamentin demariryhmä vastustaa välimiestuomioistuinta ja vaatii sitä poistettavaksi sopimuksesta. Kun Saksa ja Ranska ovat suhtautuneet varsin kriittisesti suunniteltuun riitojenratkaisumekanismiin, joten voitaneen pitää aika todennäköisenä, että kansalliset tuomioistuimet tulevat olemaan edelleenkin pääosassa.
Parhaimmillaan vapaakauppasopimus avaisi uusia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.
Tekniset kaupan esteet ja tullausmenettelytavat ovat aiheuttaneet ongelmia erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka muodostavat valtaosan Suomen ja koko EU:n yrityskannasta.
Lisäksi USA:ssa on sopimuksen myötä mahdollista vaatia protektionistisia lakeja purettaviksi kuten esimerkiksi ”Buy American Act” vuodelta 1933, jossa vaaditaan liittovaltiota hankkimaan amerikkalaisia tuotteita.
Kauppasopimuksia on aina neuvoteltu suljettujen ovien takana.
Vaikka komissio hylkäsi miljoonan allekirjoituksen saavuttaneen kansalaisaloitteen neuvotteluiden keskeyttämisestä, on kritiikkiin ja tiedon tarpeeseen reagoitu avoimuutta lisäämällä.
Toivottavasti kaikissa jäsenmaissa kuten Suomessa kansalliset parlamentit seuraavat tiiviisti neuvottelujen kulkua.
Kaikki jäsenmaat joutuvat sitoutumaan nyt päätettävistä pelisäännöistä, siksi näitä sääntöjä pitää tarkasti arvioida avoimessa vuoropuhelussa. Euroopan parlamentti joko hyväksyy tai hylkää sopimuksen. Neuvottelujen lomassa parlamentti tuo julki käsityksiään päätöslauselmilla.
Jo nyt on selvää, että Euroopan parlamentti ei allekirjoita sopimusta, joka lähtee yksipuolisesti kaupan vapauttamisen tarpeista ja johtaa polkumyyntiin ja standardien alentamiseen.
Prosessi on myös tuonut esiin myös yhden EU:n hyödyn suomalaisille. Yksinään meillä ei olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa tällaisiin kauppapolitiikan neuvotteluasemiin. EU:n jäsenenä meillä on.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).