Sinikka Vitikaisen terästeoksia sekä Jään muisti, Timo Jokelan ja työryhmän jääveistoksia Lumilinnan galleriassa 13.4. saakka.
Kalervo Palsan Toinen tuleminen Kemin taidemuseossa 30.3. saakka.
Kemin Lumilinnassa on alusta saakka ollut taidetta, niin osana tiloja kuin galleriatyyppisesti esiin asetettuna. Tämänvuotiset materiaalit, jää ja teräs, kuuluvat linnan kylmään talvimaailmaan. Lämpimämpiä sävyjä ja materiaaleja löytää linnan hotellihuoneiden sisustuksesta, joka on Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoiden käsialaa.
Italiassa taiteenteon oppinsa hankkinut Sinikka Vitikainen on Lumilinnan gallerian taiteilija. Vitikaisen materiaalina on teräslanka, jota hän käsittelee punoen ja kutoen. Teräkseen yhdistyvät lasi ja helmet antavat itsestäänkin näyttävälle materiaalille lisää hohtoa.
Teosten muotomaailma on kaksijakoinen. Osa on tekstiilinomaisia kappaleita, kuin moderneja seinävaatteita. Toisten muoto tunnistettava, arkinen paita tai sadunomainen kruunu. Tuntuu kuin teräsharsoiset prinsessapuvut pyrkisivät kertomaan tarinaa, mutta kokonaisuutta ei oikein synny.
Ongelmallisinta näyttelyssä on teosten sijoittelu holvikattoiseen lumigalleriaan. Pitkin seiniä riippuvat työt eivät tule kunnolla esiin, korkean keskitilan mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty. Kolmiosaisten teosten toistuminen monena versiona antaa seinäripustukselle monotonisen rytmin.
Tilan mahdollisuuksia käytetään paremmin seinäntakaisessa, identtisessä tilassa. Timo Jokelan ja työryhmän Tiiu Kirsipuu, Teuvo Tuomivaara, Robert Harding, Sakari Matinlauri ja Risto Immonen jääveistoksissa on kylliksi vastavoimaa painavalle kaariholville. Läpikuultava, lasimainen materiaali ei täytä tilaa visuaalisesti liiaksi, vaikka työt suhteessa paikkaan ovatkin melko kookkaita. Samansukuisia teemoja toistavat muodot pitävät kokonaisuuden kasassa.
Nimen Jään muisti saanut näyttely teemoittuu pohjoiseen talveen. Siltoja historiaan on rakennettu kuva-aineistolla ja vanhoilla työkaluilla ja kulkuvälineillä, joita on sijoitettu seinämien jäävitriineihin. Ainakin tekijöiden aiempaa tuotantoa tunteva katsoja voi lukea näitä teemoja teoksistakin: Jokelan vanhoja Kittilän sukujen puumerkkien muotoja hyödyntävistä veistoksista tai Tuomivaaran kota-vene muodosta.
Kalervo Palsan (1947 - 1987) Toinen tuleminen on saapunut kierroksellaan Kemiin. Nykytaiteen museon Maj-Lis Pitkäseltä saamaan lahjoituskokoelmaan pohjautuvaa ja Kiasman kokoamaa näyttelyä on täydennetty Kemin taidemuseon omilla Palsoilla, muun muassa maalauksilla Lännen viimeinen cowboy ja Kosketus.
Palsan maalauksista rankimmat ovat monille yhä liikaa. Pohjoisen elämän yöpuoli, tenu-ukot ja raadollisesti kuvattu seksuaalisuus ovat aiheina raskaita eikä Palsan tummanpuhuva maalausjälki niitä ainakaan kevennä.
Palsa oli kuitenkin monikasvoinen taiteentekijä, skaala ulottui omakuvista maisemiin, Kittilän yöelämästä symbolisiin kuolemakuviin. Palsa oli myös taidehistoriansa lukenut. Maalauksissa on vaikutteita niin modernin taiteen mestareilta kuin keskiaikaisten kirkkojen kuolemantanssi-seinämaalauksista. Omakuvistakin näitä viitteitä voi bongata: punapaitainen Palsa vuodelta 1967 on ylimielisessä poseerauksessaan ilmiselvä Andy Warhol.
Komeissa guassimaalauksissa vuosilta 1967-1971 tekijä käsittelee kuolemaa belgialaisen James Ensorin groteskien luurankomaalausten hengessä. Kuolema kokouksessa näyttää salia tyhjentävän viikatemiehen. Raivaajat on samaan ryhmään ripustettu työ: harmaiden pukumiesten armeija kaataa puita aseinaan kirveet.
Kalervo Palsan taidetta on parhaillaan esillä myös Särestöniemen museossa Kittilässä otsikolla Minun Getsemane. Toinen tuleminen nähdään seuraavaksi Rovaniemen taidemuseossa ensi kesänä, 6. kesäkuuta alkaen.