Valtiovarainministeriö varoittaa aiheellisesti poliitikkoja lupaamasta vaalien alla liikoja. Kylmä suihku oli ajoitettu taitavasti.
Tuskin kukaan osasi odottaa, että Suomen talouskasvu olisi ollut niin vahvaa kuin se on päättymässä olevan vaalikauden ollut. Erityisesti viime vuoden kasvulukema, noin kuusi prosenttia, oli poikkeuksellinen.
Eduskuntavaaleihin meno tällaisessa tilanteessa on poliitikoille tiukka koe. Äänestäjille luvataankin auliisti uusia tulonsiirtoja, kalliita investointeja ja veronkevennyksiä. Yksin kolmen suurimman puolueen antamien vaalilupausten hinta on laskettu vajaaksi viideksi miljardiksi euroksi.
Huonommista ajoista varoittelun ei nytkään uskota vaaleissa käyvän kaupaksi, vaikka erityisesti ikääntymisen aiheuttamat menot alkavat syödä julkisen talouden perustuksia jo lähivuosina. Ikävistä asioista varoittelu on sysätty taas kerran virkamiehille. Tämä kaava on nähty ennenkin, ja vaalien jälkeen uusi hallitus on alkanut toteuttaa virkamiesten ehdotuksia.
Uhkakuvat nousevat painokkaasti esiin perjantaina julkistetussa valtiovarainministeriön puheenvuorossa. Äänestäjienkin on syytä tuntea uhkakuvat. Julkisen talouden liikkumavaraa käsittelevän raportin vakavia varoituksia ei myöskään kannata mitätöidä arvioimalla ne puheenvuoroiksi, jollaisten esittäminen nyt vain kuuluu ministeriön rooliin. Silti kannattaa muistaa, että ministeriön kylmä suihku ajoittui sopivasti vaalien alle.
Jos valtiontaloudessa on jakovaraa, se pitää tietysti käyttää kansalaisten hyväksi. Eduskuntavaalien jälkeisten hallitusneuvottelujen peruskysymyksiä onkin, mitä jakovaralla tehdään. Vähennetäänkö valtionvelkaa, kevennetäänkö verotusta vai lisätäänkö julkisia menoja?
Valtiovarainministeriön esiin nostamista numeroista olennaisin lienee tieto ikäihmisten määrän muutoksesta seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. 65-vuotiaita ja sitä vanhempia on tämän hetken ennusteen mukaan vuonna 2030 noin 600 000 enemmän kuin nyt. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä laskee 320 000:lla.
Luvut ovat hirmuisia, eikä tuo aika ole edes kovin kaukana. Hankalinta noissa luvuissa on, ettei niihin päästä suuresti vaikuttamaan, oli talouspolitiikka kuinka onnistunutta tahansa.
Ministeriönvirkamiesten mukaan tulevalla vaalikaudella ei ole varaa uusiin menojen lisäyksiin. Julkiset menot kasvavat ilman uusia päätöksiäkin niin nopeasti, ettei julkiseen talouteen yksinkertaisesti synny uutta jaettavaa. Jos syntyy, se pitää ministeriön mukaan käyttää valtionvelan lyhentämiseen.
Samalla tapaa tylysti virkamiehet arvioivat veroastetta alentavien veronkevennysten mahdollisuuksia. Sellaisia ei nähdä.
Virkamiesten logiikka on periaatteessa täysin pitävä. Jos jaettavaa ei ole, sitä ei ole. Valtiontalouden velkakin on vaarallisen korkealla tasolla ajatellen mahdollisuutta, että Suomi ajautuisi pitkään taantumaan, saati lamaan.
Tästä huolimatta ministeriön päätelmät vaikuttavat osin yksioikoisilta. Vaikka Suomen taloutta ovat puskeneet viime vuosina vauhtiin niin sanotut ulkoisetkin tekijät, tärkeässä osassa ovat olleet kotimaista kysyntää ylläpitäneet tuloverotuksen kevennykset. On vaikea nähdä, miksei sama taktiikka toimisi jatkossakin. Ministeriön puheenvuoro on aiheellinen muistutus uhkista, mutta ne eivät saa johtaa vääriin päätöksiin.