Suomen ja Saksan ulkoministerit Erkki Tuomioja ja Joschka Fischer edustavat eri puolueita, mutta siitä huolimatta miehet ovat pitkälti hengenheimolaisia, saman maailmankuvan jakajia. Ei Fischeriä vain sattumalta kutsuttu viikonvaihteessa Helsinkiin yhteislenkille Tuomiojan kanssa ja sen päälle saunomaan.
Maanantaina sama vieras oli puhujana ulkoministeriön 85-vuotisjuhlissa, mutta siellä hänen viestinsä kaatoikin kylmää vettä koko Suomen hallituksen ja sen EU-pyrkimysten niskaan. Vieraskoreus oli kaukana, kun Fischer rusikoi maan koko ulkopoliittisen eliitin edessä kasaan kaikki toiveet saada pian alkavassa hallitusten välisessä konferenssissa (hvk) muutetuksi konventin laatimaa ehdotusta EU:n uudeksi perustuslaiksi.
Kontrasti Suomen pääministerin Matti Vanhasen puheeseen ei juuri olisi voinut olla suurempi. Vanhanen piti konventin esitystä pelkkänä hyvänä pohjana, jota on voitava muuttaa. Fischerin mukaan käsillä on paras mahdollinen kompromissi, jonka muuttaminen vain haittaisi pienten valtioiden asemaa.
Ulkoministeriön vuosijuhlassa annettiin näin kädestä pitäen opetusta siitä, mitä on poliittinen realismi. Jos Saksa ja Suomi ovat tärkeässä EU-kysymyksessä eri mieltä, ei ole paljon epäilystä siitä, kumman tahto vaikuttaa lopputulokseen enemmän. Etenkin, kun Saksan linjoilla tiedetään olevan Ranskan ja monen muunkin maan. Suomi sen sijaan ei ole kyennyt nimeämään vielä yhtäkään toista maata, joka olisi hvk:ssa lähtökohtaisesti valmis ajamaan samoja tavoitteita.
Perjantaina presidentti Tarja Halonen asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan hallitusten väliseen konferenssiin, joka aloittaa työn lokakuun alussa. Tuota Suomen valtuuskuntaa johtaa virkansa puolesta juuri ulkoministeri Tuomioja, joka sai karun muistutuksen siitä, millainen tehtävä on edessä. Tuomiojan mukaan Fischer oli kahdenkesken myöntänyt, että "älyllisellä tasolla" asiassa on vielä tehtävää.
Tällaiset myönnytykset lenkin ja saunan päälle eivät kuitenkaan kansainvälisessä politiikassa paljon paina. Sitä paitsi Finlandia-talon puheessaan Fischer korosti, että konventin ehdotuksista kiinni pitäminen on myös hänen henkilökohtainen näkemyksensä.
Suomen nykyinen EU-politiikka on syvissä vaikeuksissa ennen kuin sitä on ehditty kunnolla edes linjata.
Hallitus valmistelee kiivaasti selontekoa, joka annetaan syyskuun alussa eduskunnalle. Silloin tiedetään, mikä on tärkeysjärjestys Suomen kaipaamille muutoksille. Vanhanen on jo alustavasti elokuun alun puheessaan listannut tusinan verran ongelma-alueita konventin esityksessä. Tällä viikolla hän on puhunut ja kirjoittanut sen puolesta, että kokonaisuus ratkaisee, eivät yksityiskohdat.
Vanhanen vetoaa siihen, että Suomi ei ollut konventin puheenjohtajistossa hyväksymässä kompromissia. Muutenkin Suomen näkemykset monista muutostarpeista ovat hyvin perusteltuja. Perusongelma on kuitenkin siinä, että juna meni jo. Kun Suomi luuli konventin tekevän avointa luonnosta, se laatikin lähes suljettua lopputulosta.
Suomi voi ja sen pitääkin neuvotella omista lähtökohdistaan. Asioiden paneminen tärkeysjärjestykseen ja liittolaisten löytäminen ovat ensimmäisiä edellytyksiä onnistumiselle. Monet merkit viittaavat kuitenkin siihen, että muutosyritykset saattavat kilpistyä poliittisiin tosiasioihin. Häiriköksi heittäytymiselläkään tuskin mitään voitetaan.
On olemassa suuri vaara sille, että EU:n tulevaisuuden linjat on lyöty jo lukkoon, kun Suomessa vasta linjanveto alkaa.