Yhdysvaltain ja Kuuban ilmoitus diplomaattisuhteiden solmimisesta ja kanssakäymisen aloittamisesta on merkittävä askel kansainvälisessä politiikassa. Se panee pisteen yhdelle kylmän sodan viimeisistä ilmentymistä.
Yhdysvaltain presidenttiä Barack Obamaa on moitittu heikosta ulkopolitiikasta. Kuuban-suhteiden lämmittäminen osoittaa kuitenkin muuta. Obama on tekemässä sellaista, mihin yksikään hänen edeltäjänsä ei kyennyt yli puoleen vuosisataan.
Tieto diplomaattisuhteiden solmimisesta tuli yllätyksensä koko maailmalle. Joitakin merkkejä ilmapiirin lämpenemisestä on ollut aistittavissa, mutta näin pitkälle meneviä toimenpiteitä tuskin kukaan uskalsi odottaa tapahtuvan juuri nyt.
Neuvotteluja maiden kesken on käyty 18 kuukautta Kanadan ollessa välittäjänä. Myös Vatikaani on toiminut kätilönä sovun rakentamisessa. Vaikka Kuuba on kommunistien viimeisiä linnakkeita, valtaosa väestöstä tunnustaa katolista uskoa.
Suhteiden solmimisen ajankohta ei voi olla sattuma. Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat aallonpohjassa Ukrainan kriisin takia. Venäjä ja sen edeltäjä Neuvostoliitto ovat puolestaan olleet Kuuban tukijoita siitä lähtien kun Fidel Castro joukkoineen kaappasi vallan 1950-luvun lopulla.
Castron johdolla Kuuba kansallisti amerikkalaisomaisuuden. Tätä seurasi Yhdysvaltain julistama kauppasaarto, joka on jatkunut näihin päiviin saakka.
Kuubalaisten elämää yli viisi vuosikymmentä varjostaneen saarron ounastellaan loppuvan suhteiden normalisoinnin myötä.
Yhdysvalloissa tiukinta linjaa Kuubaan vetävät republikaanipoliitikot ovat tosin ilmaisseet taistelevansa saarron purkamista vastaan. Heidän mielestään suhteita voidaan parantaa vasta sitten kun Kuubasta tulee vapaa ja demokraattinen. Peruste on varsin ontuva, sillä Yhdysvalloilla on normaalit suhteet kymmeniin maailman maihin, joissa ei toimita länsimaisen demokratiaihanteiden mukaisesti.
Kauppasaarto on tosiasiassa ollut täysin hyödytön. Sillä ei ole onnistuttu horjuttamaan valtaapitävien asemia, ainoastaan vaikeuttamaan tavallisten kuubalaisten arkea.
Saarto on kääntynyt asettajiaan vastaan. Kuubalaiset ovat tukeneet laajalla rintamalla Fidel Castroa ja tukevat hänen paikkansa johdossa kuutisen vuotta sitten perinyttä nuorempaa veljeä Raúl Castroa.
Saarron purkaminen puolestaan saattaa johtaa arvaamattomaan kehitykseen Kuubassa. Sen jälkeen vaikeuksia ei voida sälyttää enää ulkoisen vihollisen niskoille.
Raúl Castron aikana Kuuba on uudistunut varovaisin askelin. Yksityisyritteliäisyyttä ja kansalaisten oikeuksia rajoittavia säädöksiä on purettu. Tämä on ollut omiaan luomaan pohjaa suhteiden normalisoinnille Yhdysvaltojen kanssa.
Obamaa tukevat demokraatit saavat Kuuba-suhteista yhden aseen tuleviin vaalitaisteluihin. Latinalaisessa Amerikassa sopu on otettu vastaan riemuiten. Yhdysvaltain äänestäjistä kasvava joukko on latinoja.
Pääkirjoitus