Kuntavaaleihin on aikaa tasan neljä viikkoa. Vaaleihin saadaan parahiksi käyttöön uudet ja aiempaa tiukemmat säännöt siitä, mitä valtuutetuiksi ja varavaltuutetuiksi valittavien tulee kertoa vaalirahoituksestaan.
Vaalirahoituslain osittaisuudistus on konkreettinen esimerkki keväällä käydyn kiivaan vaalirahakeskustelun hedelmällisyydestä. Ilman sitä ja tiedotusvälineiden aktiivista panosta mikään ei olisi muuttunut. Poliitikot lähtivät liikkeelle omassa asiassaan vasta, kun oli äärimmäinen pakko. Euroopan neuvoston korruption vastaisen elimen Grecon tiukka raportti Suomen vaalirahoituksen ongelmakohdista tuli julki jo kuukausia ennen kevään keskustelua ja olisi ilman sitä voinut jäädä ilman ansaitsemaansa huomiota.
Kevään keskustelu taisi puhkaista käsityksen siitä, että Suomi olisi maailman vähiten korruptoitunein valtio. Korruption astetta seuraavan Transparency International -järjestön uuden tilaston mukaan Suomi on pudonnut neljä sijaa alaspäin ja on vasta maailman viidenneksi vähiten korruptoitunut. Tuon poliitikot saivat aikaan vaalirahojen pimityksellä. Vielä viime vuonna Suomi oli ykkössijalla.
Suomelle olisi miellyttävää paistatella vuodesta toiseen listan kärjessä, mutta vaalirahakohu osoitti, ettei se ansaitse ainakaan vaalirahoituslähteiden avoimuudella mitattuna tällä hetkellä parempaa sijoitusta. Totuus maistuu tietysti epämiellyttävältä, mutta parempi sekin kuin perusteeton illuusio.
Vaalirahoituksen isompi uudistus ei aikapulan takia ehtinyt valmiiksi kuntavaaleihin. Sen takia niissä noudatettaviin pelisääntöihin jää väkisinkin porsaanreikiä. Ne pitää tukkia ennen ensi vuoden europarlamenttivaaleja. Tärkeintä on saada selvät määräykset siitä, miten säännöksiä rikkovia rankaistaan ja mikä viranomainen tarkastaa vaalirahoitusilmoitukset.
Rooli vallan vahtikoirana on tiedotusvälineille itsestään selvä, mutta niille ei voi sälyttää vastuuta vaalirahoitussääntöjen noudattamisen valvonnasta. Jos tällainen tehtävä lankeaisi tiedotusvälineille, poliitikothan voisivat vetää niitä edesvastuuseen omien tekemistensä valvonnan laiminlyönnistä.
Uudet säännöt ovat puutteistaan huolimatta edistysaskel. Ilmoituslomake ja ohjeet ovat niin selvät, ettei kellekään luulisi olevan ylivoimainen tehtävä täyttää ne. Jos ei osaa, olisi hyvä harkita, onko edellytyksiä lähteä edes ehdolle.