Tuskin mistään henkirikoksesta on Suomessa kirjoitettu, puhuttu ja jossiteltu yhtä paljon kuin Isojoella vuonna 1953 surmatun 17-vuotiaan Kyllikki Saaren tapauksesta.
Surma nostatti aikoinaan ennen näkemättömän kohun julkisuudessa. Kyllikin hautajaisiin osallistui 25 000 ihmistä eli väkeä oli enemmän kuin Helsingin olympialaisten avajaisissa.
Koska surmaajaa ei ole saatu selvitettyä, suohaudasta löydetyn nuoren tytön kuolema on pysynyt kansakunnan muistissa. Huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Kyllikki sanoi isälleen lähtevänsä seuroihin tyttökaverinsa kanssa ja lähti polkupyörällä matkalle, jolta ei enää elossa palannut.
Vuosikymmenten varrella poliisi on kuulustellut tai puhuttanut tuhansia ihmisiä, ja kymmeniä epäiltyjä on ollut pidätettynä tai vangittuna. Murha ei vanhene koskaan, joten esitutkinta on yhä virallisesti auki keskusrikospoliisin läntisen osaston Vaasan yksikössä.
Kuulusteluja tehtiin vielä 1990-luvulla, mutta tällä vuosituhannella niitä ei ole enää ollut. Käytännössä mahdollisuus saada rikos selvitettyä on jo olematon.