Kyllikki Lanton kotona on levollinen tunnelma. Täti Anna Juujärvi istuu hiljaisena keittiönpöydän ääressä. Menossa on päivittäinen lukuhetki, ja lehtiä taloon tuleekin heti paljon.
"Niitä luetaan aina kun on aikaa. Täti varsinkin lukee sanomalehdet tarkkaan läpi", sanoo reilu vuosi sitten eläkkeelle siirtynyt Kyllikki Lantto.
Hän on toiminut tätinsä omaishoitajana jo kolmentoista vuoden ajan. Ja mihinkään hoitolaitokseen hän ei Parkinsonintautia sairastavaa tätiään haluaisikaan päästää.
Lantto on suuren ikäluokan kasvatteja vuosimallia 1944.
"Eläkkeelle siirtymistä helpotti se, että olin tehnyt opettajantyötä ja omaishoitoa rinnakkain. Sitten olinkin vain omaishoitaja, eikä aamulla ei ollut niin kiirettä", Lantto muistelee helppoa siirtymäänsä pois työelämästä.
Koulu oli hänelle mieluisa paikka peräti 36 vuoden ajan, ja siellä oli kiva olla loppuun asti.
"Lausuminen on ollut mukanani koko elämäni ajan. Jo äitini lausui juhlissa, ja kansakoulussa minulla oli kaikkiin juhliin runo", Lantto kertoo.
Oulussa hän tutustui 1970-luvulla Oulun Seudun Lausujiin ystävänsä Hellevi Pirttisalon innostamana. Lausuminen on ollut hänelle pitkäkestoinen harrastus esiintymisineen.
"Runo on minulle henkireikä", Lantto sanoo.
Myös liikunta on tärkeää: talvella hiihdetään ja kesällä sauvakävellään, ja Kuivasjärven pururadan kiertää tunnissa. Näin kunto pysyy hyvänä eikä lääkärin pakeille ole juuri ollut tarvetta mennä. Työterveydenhuollostä hän siirtyi luontevasti Kaijonharjun terveyskeskukseen.