Ei ihme, jos vaalirahakohun seuraajaa tympii. Uusia käänteitä paljastuu niin tiuhaan, että ahkerakin uutisten seuraaja putoaa nopeasti vauhdista ja kääntää kyllästyneenä selkänsä.
Kesän uutisointi on seurannut toistuvaa kaavaa, joka muistuttaa kissan ja hiiren kuurupiiloa. Poliitikot ja rahoittajat vetäytyvät koloihinsa viestimien vaatiessa kuitteja ja tilitietoja kaikkien nähtäville. Kissat käyvät kilpailua mehevimmästä saaliista ja hiiret keskittyvät todistamaan, etteivät ole tehneet mitään väärää.
Myös vaalirahakohussa katsoja, eli äänestäjä ja uutisten seuraaja, on etusijalla. Ilman häntä poliitikkojen ja tiedotusvälineiden työltä putoaa pohja.
Katsoja kuitenkin häipyy paikalta, ellei häntä saada vakuuttuneeksi, että ohjelma on seuraamisen arvoinen.
Politiikassa on mahdoton toimia uskottavasti ilman avointa rahoitusta. Asian tärkeys unohtuu tilanteessa, jossa vitkastelevia puolueita ja rahoittajia joudutaan ahdistamaan jatkuvien paljastusten avulla yhä tiukemmin nurkkaan.
Katsojalle jää kuva politiikasta likaisena kähmintänä ja mediasta pelkkien paljastusten perässä laukkaavana loankaivajana.
Tiistaina SDP puhalsi pelin onnistuneesti poikki. Puolue ilmoitti kertovansa rahoituksestaan omatoimisesti. SDP on aiemmin toistellut palaavansa aiheeseen vasta syksyllä, jolloin pelisäännöistä saadaan kaikille yhteiset. Kun katsoja näyttää kyllästyneeltä, pelisääntöjen odottelun sijaan tarvitaan tervettä järkeä.