Jonas Gardell: Jumalasta. Suom. Otto Lappalainen. Johnny Kniga 2006.
Kasvattajani olivat äiti, joka asui Enebybergissä, ja Isä meidän, joka olet taivaissa."
Näin aloittaa Jonas Gardell kirjansa Jumalasta. 43-vuotias ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko, laulaja ja taiteilija oppi lapsena äidiltään, että Jumala rakastaa häntä.
Myöhemmin hän on kuitenkin joutunut tarkistamaan käsitystään Jumalasta.
Kuka on Raamatun Jumala? Mitä tämä Jumala tahtoo ja tarvitsenko minä häntä? Gardell tutustuttaa meidät Jumalaan, joka ei ole hyvä, armollinen tai rakastava.
Tämä Jumala edistää häpeämättömästi oman heimonsa etua, vaatii ihmisiä heittäytymään maahan hänen eteensä ja uhkaa suuttuessaan tappaa heidät. Tämän Jumalan nimeä ei saa lausua eikä hänen kuvaansa saa tehdä.
Gardell tarkastelee asiantuntevasti Vanhan testamentin monia jumalakuvia, niiden alkuperää ja historiallista ja yhteiskunnallista taustaa.
Hänen vankka raamatuntuntemuksensa ja intohimoinen tapansa kirjoittaa takaavat upean lukukokemuksen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka uskovat Jumalaan, mutta myös kaikille, jotka epäilevät tai etsivät.
Kirja on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailukertomus Jumalan edesottamuksista.
Jumalasta on moneksi. Hän on sodanjumala, heimojumala, Jerusalemin kaupunginjumala, säiden Jumala, hedelmällisyyden Jumala ja historian Jumala.
Jumala syö Saaran leipomia leipiä, johtaa kansansa orjuudesta vapauteen, tuhoaa ihmisiä rutolla, kuumeella ja tulella, kiivastuu sotureiden säästettyä naiset ja lapset, hallitsee kuninkaana ja pitää huolta heikoista ja sorretuista.
Gardell yrittää parhaansa ymmärtää Vanhan testamentin monia jumalakuvia. Lopulta hän kuitenkin toteaa, että meidän on valittava, mihin Jumalaan uskomme.
"Se, mitä kutsumme nykyään Jumalaksi, oli alun perin koko joukko jumalakäsityksiä ja -kuvia, joita Lähi-idän eri kansat ja kulttuurit kehittivät itselleen useiden tuhansien vuosien kuluessa.
Raamatun eri teksteistä löytyvät nämä usein ristiriitaiset jumalakuvat eikä niitä voi saada sopimaan yhteen - koska ne ovat kehittyneet erilaisten käsitysten, erilaisten tarpeiden, erilaisten yhteiskuntien, erilaisten aikojen pohjalta."
Ymmärtääksemme Vanhan testamentin kertomuksia meidän on kysyttävä, kuka on kertoja ja kenelle nämä tarinat on kerrottu.
"Jokainen Raamatun suurista, perustavanlaatuisista kertomuksista käsittelee orjuudessa eläviä, pakoon lähteneitä, matkalla kohti tuntematonta tulevaisuutta olevia ihmisiä."
Nämä heikot, pelokkaat ja hylätyt ihmiset tarvitsivat Jumalaa lohduttamaan ja vahvistamaan heitä. Mihin sitten Gardell itse tarvitsee Jumalaa?
"Kun jollekin ihmiselle käy huonosti eikä paikalla ole ketään muuta, on Jumala kuitenkin paikalla. En kestä ellen saa ajatella, että kukaan ei kuole yksin. Joku joka näkee. Tähän minä tarvitsen Jumalaa."
Kirjaa lukiessa jäin pohtimaan sitä, onko meidän ainoa mahdollisuutemme tosiaan valita Jumala, joka vastaa omia tarpeitamme?
Vai voisiko Jumalaa rakastaa yksinkertaisesti, pyyteettömästi hänen itsensä tähden?