Kyllähän sitä maratonin juoksisi. Jos vain pumppu kestää, polvet eivät petä, akillesjännettä ei vihlo tai flunssa ei vaivaa liian pitkään. Moni maratonin ensikertalainen törmää samaan ongelmaan: mieli ja halu ovat huipussaan, mutta elimistö antaa vastalauseen.
Haapaveden Osuuspankin kolmikko Timo Suhonen, 47, Terttu Kivijärvi, 46, ja Jaana Kovalainen, 38, ovat vuoden ajan edenneet kohti ensimmäistä 42 195 metrin urakkaansa, Tukholman maratonia. Jäljellä ovat viimeiset viikot ennen h-hetkeä ja jokainen heistä on vielä matkassa mukana.
Eipä silti; eivät hekään ole selvinneet ilman ongelmia.
"Minulla oli huhtikuussa sitkeä poskiontelontulehdus. Söin antibiootteja kolme viikkoa", Kovalainen aloittaa.
"Vasen polveni vaivasi välillä niin, että juokseminen piti lopettaa kokonaan", Kivijärvi jatkaa.
"Minulla on ollut sama vaiva, varmaankin rasituksesta johtuva. Joudun ottamaan mahdollisesti kortisonipiikin ennen maratonia", Suhonen päättää.
Kovalainen myöntää, että ilman maratontavoitetta lenkille lähteminen olisi antibioottikuurin jälkeen saattanut olla liian vaikeaa.
"Tavoite on ollut älyttömän hyvä asia: ei ole vaihtoehtoja."
Sairastelut ja loukkaantumiset vetävät kuitenkin hetkittäin harjoittelijan mieltä matalaksi.
"Polvivamma oli aika kova kolaus. Mietin, että tässäkö sitä nyt ollaan, kun koko talven on ensin treenannut", Kivijärvi kertoo.
Annetaan Suhosen kuitenkin tiivistää kolmikon tunnelmat toukokuussa, muutamaa viikkoa ennen maratonia.
"Mennään sitten vaikka kontaten maraton läpi."
Tukholman maratonin aikaraja, kuusi tuntia, ei tietenkään anna konttaustekniikalle kovin hyviä kertoimia. Kun maratoniin on aikaa enää muutama viikko, ei poppakonsteja ole: kunto on tässä ja nyt.
Naiskaksikon pisin lenkki maaliskuun alussa oli vain 12 kilometriä. Kahden kuukauden aikana lenkit ovat pidentyneet.
"Kun on jolkottanut kolme tuntia, niin tajuaa, että tässähän on vasta osa maratonista. Se herättää pelkoa ja kunnioitusta", Kovalainen muotoilee.
Kovalainen muistuttaa, että hänen ja Kivijärven tavoitteena on kulkea maraton läpi kuudessa tunnissa. Kävelläkin saa.
"Tämä on avannut silmäni: massatapahtuma ei ole kilpaurheilua. Ei tarvitse olla kilpaurheilija, jos asettaa maratonin tavoitteekseen."
Kesäkuu kiipeää pian esiin ja kohta on sen kahdeksas päivä. Silloin Haapavedeltä starttaa aamulla auto, jonka määränpää on Helsinki. Pääkaupungista lähtee maratonlautta Tukholmaan.
Kesäkuun yhdeksäs päivä on se päivä.
"Sen verran haipakkaa on juostava, että ehtii laivalle illalla takaisin", kolmikko nauraa.
Se päivä on pyhitetty maratonille.
"Shoppailureissut ovat erikseen."
Kaleva seuraa kolmiosaisessa sarjassa ensikertalaisten maratonhaaveen toteutumista. Ensimmäinen osa ilmestyi maaliskuun 9. päivän lehdessä.