Etteikö Porissa muka soisi jazz? Päinvastaiset väitteet ovat kateellisten juttuja. Pori Jazz alkoi virallisesti jo lauantaina 12. päivä, mutta alkoi käynnistyä laajemmin vasta keskiviikkona ja torstaina, jolloin Kirjurinluodolla vielä pystytettiin täyttä häkää rakenteita.
Täälläkin edelleen jatkuva helle on varmasti mieleen sekä yleisölle että järjestävälle seuralle, ja eteläinen ilma sai kaupungin näyttämään jo keskiviikkona entistäkin kauniimmalta ja suorastaan kansainväliseltä.
Markkinoita ja vakavampaa
Pori Jazz ja sen tapahtumapaikat istuvat kaupunkiin mitä mainioimmin. Kaupungilta löytyy Kirjurinluodon lisäksi Jazzpromenadi, Jazzkatu ja nyt uutena tapahtumapaikkana Bourbon Streetiksi nimetty uusi, yökaupunkialue. Paikat sijoittuvat mukavasti Kokemäenjoen rannoille, ja kulku paikasta toiseen käy mainiosti apostolinkyydilläkin. Bourbon Street on alue, jonne järjestäjät pyrkivät yli 3.000 ravintolapaikan voimin vetämään pikkutunneilla liikkuvat juhlavieraat.
Sympaattisin alue on varmaan Kokemäenjoen etelärantaa seuraava Jazzkatu. Ruokaa, juomaa ja erilaista perinteistä markkinatouhua ammuntoineen ja muineen tarjoavat kojut täyttävät kadun laidat ainakin kilometrin matkalta. Muun tilan valtaavat edestakaisin vaeltavat ihmiset, jotka välillä pysähtyvät katutaiteen tai ruumiinravinnon ääreen. Täällä ei ainakaan toistaiseksi soi niinkään jatsi, vaan ravintolayrittäjien tarjoama eri tavoin viihteellinen musiikkitarjonta trubaduureineen sun muineen.
Katukaupan hinnat ovat normaalia kesätapahtumatasoa ja siis kohtuulliset. Juomien osalta yleisöltä kerätään kuitenkin ylimääräistä alkoholi- tai jazzveroa, esimerkiksi pienen keskioluen maksaessa 4,50.
Väkeä kuhisee kadulla melkoisesti, mutta meno on suhteellisen rauhallista. Oulun kotoisiin kesätapahtumiin verrattuna jaloissa eivät rasahtele muovituoppien sirpaleet, eikä liikkumista ole rajattu ahdistavin rauta-aidoin.
Projektikoordinaattori Helena Viherhaka ja vapaaehtoistyöntekijä Maria Phan Suomen Caritas ry:stä ovat kevyen juhlatunnelman ohella myös vakavammalla asialla. Caritas tiedottaa pisteessään Afrikan huolestuttavasta hiv/aid-tilanteesta. Käymme myös konserteissa sen minkä ehdimme, kertovat ensimmäistä Pori Jazziaan käyvät naiset, ja odotamme innolla ohjelman käynnistymistä. "James Brown", kuuluu vastaus kummaltakin kysyttäessä henkilökohtaista suosikkia. Ja tietysti Jamiroquai, lisää Maria Phan.
Vanhempaa
jatsia
Niin siitä jatsista.
Vanhan tai perusjatsin saralla Porin tämänkertainen pääesiintyjä on itse Wayne Shorter, eräs saksofonin legendoista. Shorter esiintyy porissa kvartetilla, jossa soittavat Danilo Perez piano, Jon Patitucci basso ja Brian Blade rummut, kaikki muidenkin nimiartistien kanssa musisoineita miehiä.
Shorterin konsertti keskiviikkona promenadisalissa oli jatkuvaa rytmistä liikettä. Osaksi kliseisiäkin kuvioita käyttänyt ryhmä toimi kuitenkin erinomaisesti. Pianon rytminen osa oli vähäisempi, mutta Patitucci ja nopeasti lämmennyt blade loivat keveästi liikkuvan kompin mestari Shrorterin ajatuksille.
Shorterin musiikki todella kuulosti lähinnä ajattelulta, ja sellaisena vielä hieman sisään päin kääntyneeltä, pohjimmaisen vireen ollessa silti positiivinen. Shorterin soitosta ja koko olemuksesta henki nöyryys ja vaatimattomuus, jonkinlainen henkistyminen. Mies antoi saksofonin ja musiikin puhua, eikä kukaan esiintyjistä sitten sanonut sanaakaan koko konsertin aikana.
Shorterin konsertti oli helmi perinteisemmän jatsin ystäville.Vieläkin perinteisempää soittoa ja laulua oli sitten tarjolla muissakin esiintymispaikoissa. Oltakoon tapahtuman taiteellisesta tasosta mitä mieltä tahansa, mutta mitään täyteohjelmistoa tai festivaaliin sopimattomia kassamagneetteja Porissa ei ainakaan tällä kertaa näytä olevan.
Eri asia sitten on, mitä mieltä kukin on esimerkiksi pienestä ja hennosta standardeja ja viihdettä esittävästä japanilaisesta jazzlaulajattaresta. Osa piti kovinkin esimerkiksi keskiviikkona ja torstaina Getzissä esiintyneestä Ms Y.S.Nahista.