Liekö Osakan keihäskilpailu syynä, mutta Oulun päivien elämä kaupungilla oli sunnuntaina iltapäivänä aika verkkaista. Suurimmat yleisömäärät keräsivät rautatieaiheiset esittelyt Toppilan asemalla ja Möljällä.
Liisa Salmela ja Seppo Rajaniemi kokeilivat Toppilan aseman lähettyvillä ihan oikeaa resiinaa. "Minä löin tahtia ja vaimo pumppasi. Hän ymmärsi heti, mistä tässä menopelissä on kyse."
"Kyllä resiina aina soutulaitteen päihittää mennen tullen. Varmasti pulssi hyppäsi heti nousuun ja hartiavoimat joutuivat työhön. Mikä mukavinta, maisemakin vaihtuu", Liisa Salmela kehuu.
Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien lättähattu liikutti kaupunkilaisia Oulun aseman ja Hietasaaren Toppilan Möljän väliä. "Lauantaina lätät olivat lähikuntiinkin välillä ihan täynnä. Täyttä on tänään sunnuntainakin. Meillä onkin toive, että ainakin kesäaikana turisteja voitaisiin kuskata vaikkapa yhdellä vaunulla Hietasaaren ja kaupungin välillä. Viime kesänä viitenä lauantaina juttua kokeiltiin ja porukkaa oli", kertoo Reijo Pesola.
Moottoriresiinat kunnossa
Rautatieharrastajat ovat kunnostaneet Nokelassa myös moottorikäyttöisiä resiinoita, jotka oli tuotu näytille Toppilaan.
VR:n palveluksessa 42 vuotta ollut ja nyt 10 vuotta eläkepäiviä viettänyt Paavo Krankkala muisti Volkswagenin 1 200 teollisuusmoottorilla käyvällä moottoriresiinalla kuskatun ratatyökuntia. "Perässä oli vielä työkalut ja muut tarvikkeet perävaunussa."
"Liikenteestä nämä hävisivät 1980-luvulla. Onneksi Limingasta löytyi kaksi vaunua, joista toinen on pantu kuntoon Oulussa ja toinen Kemissä", Krankkala kertoo.
Krankkala harrastaa rautateitä kahtena kerhoaamuna viikossa - tiistaina ja torstaina. "Nokelan tallilla näitä kunnostellaan."
"Isompi moottoriresiina oli ylimmän johdon eli ratapiirin herrojen resiina, jolla he tekivät radan tarkistuksia ja työmaa-
katselmuksia."
Isomman moottoriresiinan Fordin koneelle on rakentanut suomalainen Sisu 1962. Huippunopeutta resiina kerää 90 kilometriä tunnissa, kun työväki liikkui viittä kymppiä.
Pienoisrata
kiinnosti
Toppilan Möljän tiloissa esiteltiin pienoisrautateitä. Digi on vallannut myös kyseisen harrastuksen.
Rautatieharrastajien Jorma Ketola paljastaa, että nykyään pienoisrautatiekin on tietokoneohjattu. Uudet laitteet tunnistavat junat ja liikuttavat useampia junia samanaikaisesti ihan kuin oikealla rautatiellä.
"Tietokone muistaa veturit", Ketola selostaa.
Ketolan mukaan harrastuksessa viehättää paitsi junien ja ratojen sekä ympäristön rakentaminen niin liikenteen ohjaaminen. "Mitä laajempi rata, sitä enemmän organisoitavaa."
Möljällä suurin pienoisrata oli koottu yli 15-metriselle pöydälle, jolle kiskoja oli levitetty yli 40 metriä.
Tapahtumaan kuului myös historioitsija Markus H. Korhosen Oulua koskeva rautatieaiheinen esitelmä.
Korhonen huomautti, että Pohjanmaan radan päätepiste oli 1886 Toppilan satama eikä suinkaan Oulun asema. Korhonen näki rautatien tulon kuoliniskuksi vanhakantaiselle
kaupankäynnille, johon Oulussa oli nukahdettu purjelaivakautena.
"Rautatie toi tavaraa läpi vuoden. Rautatie oli demokratiaa!" Korhonen hehkutti.