Näin vaalien alla meitä lähestyvät ehdokkaat sanomalehtien palstoilla, postiluukusta kohta tulvivissa esitteissä sekä tv-mainoksissa, eikä kaduillakaan saa heiltä rauhaa. Toteutuuko näin tasapuolinen demokratia, kun raha siinäkin ratkaisee.
Uusia puolueita syntyy. Ovatko sanomat ja sisältö sitten kovinkaan selkeitä, ehkä heille itselleen, mutta entäs meille vaalikarjalle? Ettei kävisi niin kuin sote-keskusteluissa, joissa tuntuivat käsitteet ja asiat sekaantuvan niin kysyjien kuin kuulijoidenkin sanoissa ja korvissa.
Tällaisen vaikutelman sai eduskunnan kyselytunnin tv-lähetyksistä. Kun yritetään liikaa, hukutaan sanojen ja käsitteiden paljouteen, joista jokaisella on lopulta oma mielipiteensä. Onkohan vain perisuomalainen politiikan ja poliitikon synti, että uskoo tietävänsä aina paremmin kuin vastapuoli? Vaikka kyllä brititkin osaavat.
Vaaleissa on selkokielisiä ehdokkaita, joiden viesti on ymmärrettävä ja parhaimmillaan asiaa, josta puhuja itse on hyvin selvillä. Sellaisia on ollut myös Kalevan sivuilla, kiitos niistä.
Sitten ovat nämä kaunopuhujat, jotka maalailevat tavoitteitaan lupauksin ja ylisanoin, joista paistaa läpi, että vaalivankkurit on valjastettu. On näitä vanhempia Saab-miehiä, joita voisi kuvailla vielä joidenkin muistissa olevalla sloganilla SE.ITSE.VARMA., juuri näin kirjoitettuna.
Joku ajeli takavuosina suurella bussilla, jonka kyljissä taisi olla isot omakuvat, ehkä ajelee tänäkin vuonna. Ja on meillä ihan uusi, naapurimaasta lainattu ja henkilökulttia korostava seinällä-julistekin. Ja mitä uutta nyt sitten keksitäänkin.
Kyllä minua kiinnostaa enemmän se, mitä ehdokas ajattelee kuin se miltä hän näyttää. Kuva vaalijulisteessa on tietenkin paikallaan, että tunnistaa jos tavataan. Keväthankiin pistetyistä vaalijulisteista teiden varsille voisi luopua, roskaavat vain maisemaa. Tuskinpa ääniä kertyy kalliilla naamakuvalla televisiossakaan, muutamalla ylimalkaisella sanalla saatettuna.
Kannattaisiko vain keskittyä niihin vaalipuheisiin ja puhujiin, joiden teemoja itse pitää tärkeinä, omalta tai yleiseltä kannalta. Vaalikone on yksi apukäsi, kokeilin. Ylen vaalikone helpotti myös oman mielipiteen muodostamista ja löysi samoin ajattelevia, yllättäen moneltakin poliittiselta ilmansuunnalta.
Sitten ovat nämä vanhat konkarit, jotka eivät halua jättää paikkaansa nuoremmille tai jotka tähyävät paremmille laitumille. Kotimaan vaalikentille ehdottaisin kyllä ikärajaa, että saataisiin tervettä vaihtoa eduskuntaan.
Kyllä 70 vuotta on ikä, joka näkyy paitsi naamassa ja vartalon muodossa myös aivokapasiteetissa. Ei se, että on pitkäikäistä sukua, ole mikään suositus. Vaikka onhan meillä täällä tuttu, ärhäkäs ehdokas, joka ei viihdy oikein missään puolueessa, vaan haluaa taas perustaa ympärilleen oman laitumensa. Saapa nähdä miten käy.
Mielenkiintoisia aikoja eletään ja muistetaan äänestää.
Helena Autio
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.