Tämä tietoyhteiskunta, jossa elämme korviamme myöten, on aivan ihastuttava asia. Voimme esimerkiksi etsiä internetistä ikioman vaaliehdokkaan, joka on mahdollisimman monesta asiasta samaa mieltä kuin me äänestäjät.
Tämmöisen itsepalvelun aikana ei kannata keksiä tekosyitä vaaleissa nukkumiseen. Jos ei viitsi uurnille vaivautua, se on pelkästään omaa pöjötautia, ei ainakaan valinnan vaikeutta. Ehdokas on helpompi poimia kuin tomaatit kaupan hevi-tiskiltä.
Ennen vanhaan tekniikan ihmeitä ei ole ollut. Ehdokas piti valita käsipelillä pelkän pärstäkertoimen ja jonkin ylimalkaisen iskulauseen perusteella. "Rakentavaa kokemusta Sinun eduksesi". Mitä sekin muka tarkoittaa?
Mistä ehdokas tietää, mikä on Minun etuni? Miksi hän luulee, että haluan rakentavaa kokemusta; jospa haluankin repivää kokemattomuutta?
Mutta siis nyt: ei muuta kuin tilaus nettiin, niin sieltä tulee paluupostina tarkoin räätälöity ehdokas numeroineen kaikkineen, kuin mittatilauspuku. Kyberavaruus on väärällään vaalikoneita, joten ratkaisu tulee varmasti perustelluksi kaikilta mahdollisilta puolilta.
Itse olen jo pitkään tiennyt, ketä äänestän, koska tunnen tyypin ja tiedän hänen olevan useimmista asioista oikealla kannalla. Päätinpä kuitenkin kokeilla kolmella eri vaalikoneella, osaavatko ne kaikki tarjota todella juuri tämän ehdokkaan minulle räätälöitynä.
Yllätys, yllätys. Eivät osanneet. Ei yksikään. Ei edes kymmenen parhaan joukkoon. Yhdestä koneesta sentään tipahti ehdokkaani nimi, mutta sielläkin se oli listattu siihen väärämielisten joukkoon, joka oli kaikkein eniten eri mieltä kanssani.
Lähinnä oikeiksi ruutu väitti aivan outoja nimiä ja yhtä outoja puolueita. En ollut sellaisista koskaan kuullutkaan, mutta nyt yhtäkkiä ne näyttivät olevan samaa mieltä kuin minä. Sitä paitsi jokaisesta koneesta putkahti erilainen lista, vain muutama tyyppi oli selvinnyt edes kahdelle listalle.
Aluksi tämmöinen huijaus tietysti suututti. Tuttu ehdokas, peijoona, onkin surkea luopio ja sutki takinkääntäjä, joka yrittää olla rähmällään joka suuntaan yhtä aikaa ja tuleekin samalla pyllistäneeksi minulle.
Sitten pasahti päähän vielä kauheampi ajatus: entäpä jos olenkin itse väärää mieltä? Jospa olen tietämättäni liukunut samaan epämääräiseen sakkiin kuin jokin omituinen Lisää Liksaa ja Enemmän Juotavaa Oikeamielinen Vaihtoehto -puolue, tai mitä niitä onkaan.
Näin tässä on täytynyt käydä. Mutta enhän minä semmoista porukkaa voi äänestää, josta en mitään tiedä. Ei siis ollut paljon apua koko vaalikoneista, päin vastoin, kaikki meni entistäkin sekavammaksi.
Tai ehkä on kuitenkin viisainta luottaa koneisiin, nehän ovat tietokoneita, mutta minä en ole tietoihminen. Äänestäköön siis vaalikone puolestani, kun kerran osaa paremmin kuin minä itse.
Hyvää yötä.