Ulkomaankauppaministerin Jari Vilénin hajasijoitusehdotus sai osakseen näyttävän tyrmäyksen Helsingin Sanomissa perjantaina. Kymmenen laitoksen edustajat torjuivat suoralta kädeltä Vilénin ehdotuksen omiin intresseihinsä vedoten. Osa haastatelluista epäili myös valtion laitosten hajasijoituksen aluepoliittista mielekkyyttä. Lehden uutinen levisi aamulla myös radion välityksellä ympäri Suomen.
Rovaniemeläinen Vilén ehdotti äsken Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa 15 viraston siirtoa pääkaupunkiseudulta neljän vuoden aikana. Näin saataisiin synnytettyä muualle Suomeen hänen laskelmiensa mukaan noin tuhat työpaikkaa. Vilénin listalle olivat päässeet niinkin erilaiset kohteet kuin liikkuva poliisi, väestörekisterikeskus, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, valtiokonttori, merimuseo ja ulkomaalaisvirasto.
Kokoomuslainen Vilén on itse luonnehtinut ehdotustaan keskustelun avaukseksi. Ajankohta huomioonottaen sitä voi pitää myös lähestyvien vaalien kirvoittavana puheenvuorona. Tämä viittaa siihen, ettei Vilén elättele itsekään kovin suuria toiveita listansa toteutumismahdollisuuksista. Se onkin laajuudessaan epärealistinen. Silti keskustelun avauksesta on syytä keskustella.
Vilénin listan tyrmäys hajasijoitettavien laitosten johdon keskuudessa on täysin odotettu ja ymmärrettäväkin. Kukapa sitä haluaisi, että koko perhe tempaistaisiin äkkiä juuriltaan ja pakotettaisiin muuttamaan kylmän hallinnollisen päätöksen seurauksena paikkaan, jota ei saa itse valita. Juuri näistä syistä hajasijoitus ei ole ollut pitkiin aikoihin erityisessä huudossa, vaikka jokunen hajasijoituspäätös onkin tehty nykyisen hallituksen aikanakin.
Hajasijoitettavien laitosten johdon kuuluu puolustaa henkilöstönsä etuja. Yleisellä tasolla on sitä vastoin aihetta analyyttisempaan asenteeseen. Vilénin listan heikkous on sen laajuudessa. Se on shokkilista, joka nostaa helposti karvat pystyyn. Sillä on myös joitakin laitoksia, joiden siirto pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei ole järkevää, kuten esimerkiksi tilasto- ja väestörekisterikeskukset sekä valtiokonttori.
Sen sijaan kaikkien muiden Vilénin esittämien laitosten osalta harkinta on paikallaan. Nykyisen tiedonvälityksen aikana työntekopaikkakunnalla on yhä vähemmän merkitystä. Sen takia hajasijoitusta kannattaa miettiä aina silloin, kun siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa tai kun uusia valtion virastoja ja laitoksia tai niiden osia perustetaan. Vilénin listaa kannattaa tutkailla tässä valossa.
paakirjoitus@kaleva.fi