Kansalaisten aktiivisuuden lisääminen on ollut politiikan keskiössä, ja sitä on laihoin tuloksin yritetty toteuttaa milloin minkäkinlaisilla valtavasti aikaa ja rahaa vievillä hankkeilla ja pakotteilla.
Pakottaminen ei kuitenkaan tutkitusti yleensä johda positiivisiin tuloksiin. Parhaiten ihmisten aktivointi onnistuu kannustamalla mukaan mahdollisimman edulliseen ja vapaaseen matalan kynnyksen toimintaan, johon ryhtymisen jälkeen usein herää innostus elinikäiseen harrastukseen, tai jopa työhön.
Yhteisöllisyys on kansakunnan suurimpia voimia. Sen kautta tehdään sankaritarinoita kuten menneet sukupolvet osoittivat rakentamalla sotien jälkeen maastamme yhden maailman mahtavimmista hyvinvointivaltioista. Suomalaisten vahvuutena on ollut kykeneväisyys toimia yhdessä yhteisen asian puolesta yhteiskunnallisesta asemasta, poliittisesta suuntautumisesta tai muista seikoista riippumatta.
Nyt poliittinen ja kansallinen ilmapiiri on kuitenkin kallellaan suuntaan, jossa erilaiset ryhmät taistelevat oikeuksistaan ja moraalisesta paremmuudestaan kokoontumalla omiin ahtaisiin poteroihinsa suunnitelmanaan ”vastustajan” nujertaminen. Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa etsiä vastustajia omasta joukkueesta, vaan kasata ne yhteisöllisyyden rippeet, joita meillä vielä on ja säästää ne tuleville sukupolville.
Olen pöytätenniksen harrastajana kohdannut kilpailuissa satoja vastustajia ja useimmat heistä ovat olleet todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisi voinut istua illan jos toisenkin. Joukossa on ollut henkilöitä toimitusjohtajista ja papeista rakennusmiehiin ja hierojiin. Pelaajat ovat kohdanneet toisensa tasa-arvoisina ihmisinä, positiiviset kehut toisen pelistä ja hyvähenkinen huumori on ollut mukana puolin ja toisin.
Kun kohtaamme toisemme tasa-arvoisina ihmisinä emmekä muottiin ahdettuina mörköinä huomaamme, että kaikilla on annettavaa kaikille, joten miksipä emme hyödyntäisi tätä pohjatonta mahdollisuutta. Tulevia sukupolvia varten meillä on valmiina tuhansittain tyhjillään olevia kyläkouluja ja -taloja, joita kunnat ovat jo ehtineet kovalla höngällä kauppaamaan jopa pilkkahinnoin, vaikka niissä saattaa piillä kansakuntamme tulevaisuus.
Vuokra-asuntojen hintojen nousu kaupungeissa ajaa ihmisiä nurkkiin ja maaseudun tyhjeneminen on tosiasia, koska nuoret eivät enää viihdy siellä, vaikka käytössämme olisi tyhjillään olevia potentiaalisia viihde- ja verkostoitumiskeskuksia. Niiden ympäristössä onnistuisi varmasti kaikenlainen pelailu ja kerhotoiminta sekä vapaamuotoinen ajanvietto.
Liian monen taajaman ulkopuolella olevan normaali päivä kuluu koulun jälkeen omissa oloissa vailla sosiaalisia kontakteja, jolloin kasvaminen työelämän moniosaajaksi alkaa muuttua epätodennäköisemmäksi. Kylätoiminnan elävöittäminen luomalla kylätaloista lapsille ja nuorille turvallisia kokoontumis- ja harrastuspaikkoja olisi mitä mainiointa syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Se houkuttelisi lapsiperheitä hankkimaan kylistä tontteja, joita monet kunnat ovat tällä hetkellä tarjoamassa jopa ilmaiseksi.
Toimintaa valvomaan löytyisi varmasti innostuneita työttömäksi jääneitä henkilöitä, lasten vanhempia ja pienellä eläkkeellä toimeentulevia vanhempia ihmisiä. Kylissä olisi tarjolla kaupungin vilinästä ahdistuneille sitä kuuluisaa omaa rauhaa, mutta myös aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä. Elämä ja hyvinvointi perustuu lopulta melko yksinkertaisiin asioihin, mutta informaatiotulvan ja suorituspaineiden pyörteissä ne saattavat vaipua unholaan.
Juha Julmala
puheenjohtaja, PeTo Pöytätennis
Peräseinäjoki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.