Koululaiset tarpovat savivellin seassa Haapajärven Aholankylässä koulutietään. Samalla kapealla tiellä kulkevat myös mummonmökin kokoiset paripyörätraktorit ja rekat, jotka kuskaavat milloin öljyä, milloin rehua ja muuta tarpeellista kylän taloihin. Tieremonttia kylällä on odotettu jo vuosikymmenet.
"Tiestä puuttuu pinta kokonaan. Saviränni se on eikä mikään tie", puhkuu kylällä asuva Aaro Aaltosaari.
Neljän kilometrin koulumatkan Aholankylästä Parkkilaan ja takaisin päivittäin kulkevat Lea ja LindaHuhtala tietävät, miltä kulkeminen savirännissä tuntuu.
"Vaatteet menee pyykkiin joka päivä. Jos iso rekka tulee vastaan, naamakin on aivan ravassa. Ne ajaa niin lujaa", Linda kertoo.
Sivukylien tiestö on viimeisen vuosikymmenen aikana rappeutunut rajusti. Sitä mukaa kuin tiehallinnon määrärahat ovat huvenneet, tiet ovat huonontuneet. Ensimmäisenä on karsittu juuri kylien teiden parantamisrahaa, eikä näköpiirissä ole sellaista rahakirstua, joka toisi asiaan korjausta.
Samaan aikaan kyläteiden kuormitus on kasvanut. Kylien palvelut ovat loppuneet, ja ihmiset ovat pakotettuja liikkumaan autoillaan. Maatalouden koneistus on yhtä jos ei kahtakin kokoluokkaa järeämpää kuin takavuosina. Entistä suuremmille tiloilla tarvitaan myös entistä raskaampia ulkopuolisia kuljetuksia.
"Tämä meidän kylän tie Oksavalta Parkkilaan on kaiken lisäksi oikotie Nivalan ja Haapajärven väliltä Kärsämäen suuntaan. Tästä kulkee läpi rekkaliikennettäkin. Metsäautotietkin ovat paremmassa kunnossa", Aaltosaari sanoo.
Hän muistaa, miten keskelle tietä upposi traktori akseleita myöten. Pieniä routakorjauksia on joskus tehty sinne tänne. "Me ei olla mitään toisen luokan kansalaisia, vaan luokattomia. Tilanne on täysin epätoivoinen."
Noin 20 vuotta sitten tien peruskorjaus oli jo lähellä toteutua, mutta sekin kariutui. Yhdessä vaiheessa Haapajärven kaupunki tarjoutui lainaamaan tielaitokselle korjausrahat. Kyse oli noin kolmesta miljoonasta silloisesta markasta. Korjattavaa tietä on kuutisen kilometriä.
Kevyempiä malleja
on jo kehitetty
Pohjois-Pohjanmaan liiton kyläkoordinaattori Kaisa Uusioja törmää kylillä liikkuessaan tämän tästä kyläläisten huoleen juuri tiestön laadusta. Uusiojalla on vankka näkemys siitä, että tiestön taso jopa rajoittaa maallemuuttohalukkuutta.
"Sellaista viestiä kyliltä on tullut. On paljon ihmisiä, jotka arvostavat kyliä asumisympäristönä, mutta varsinkin lapsiperheille teiden kunto ja taso on olennainen asia", Uusioja toteaa.
"Kun rekkaliikenne ja koululaisliikenne on samalla soratiellä, ei se hirveästi houkuttele."
Uusioja tietää, että erityisesti kevyen liikenteen järjestelyihin kylille on kehitelty uusia malleja. Hän on itsekin mukana tällaisissa hankkeissa.
"Eräänlaista kevyen liikenteen väylän ja polun välimuotoa on suunniteltu", Uusioja tietää.
Hänen mielestään yksi ongelma on se, että tielaitos mielellään tekee parannushankkeista hyvin massiivisia, kun kyläläiset tyytyisivät usein paljon vähempäänkin.
"Pienellä rahalla saataisiin aikaan enemmän, jos tyydyttäisiin vähempään."
Myös yksityisteiden parantamiseen on eri hankkeiden avulla etsitty ratkaisuja. Kaisa Uusioja on ollut mukana kehittelemässä tieisännöinti- ja tieosuuskuntamalleja.
"Niissä tavoitellaan sitä, että kylät voisivat katsoa tiestöään enemmän kokonaisuutena. Voimavaroja kokoamalla voitaisiin tehdä asioita tärkeysjärjestyksessä."
Kylien yhteishankkeissa on mahdollisuus myös saada EU-rahoitusta. Jos hankkeisiin saadaan yhdistetyksi esimerkiksi virkistyskäyttöä kuten pyöräilyreitistöjä, mahdollisuudet EU-rahaan ovat entistä paremmat.
"Tiestö on peruspalvelu, jolla on isomerkitys myös maaseudun yritystoiminnan kannalta. Sekin on hyvä perustelu EU-hankkeelle", Kaisa Uusioja mainitsee.