Kylien paikallisyhdistykset ovat edelleen yllättävän vahvassa asemassa ainakin maaseudun valtapuolueen keskustan järjestellessä kunnallisia luottamustoimia. Samalla tehtävien jako eri puolueiden kesken käy erittäin mutkikkaaksi, kun sukupuolikiintiötkin täytyy muistaa. Osaamiselle jää silloin väistämättä vähemmän painoarvoa kuin kuuluisi.
Esimerkiksi Ylivieskassa ja Nivalassa keskustalaiset myöntävät avoimesti käyttävänsä yhä vuosikymmenien aikana tutuksi tullutta paikallisyhdistysten kiintiöjakoa. Tosin kummassakin kaupungissa vakuutetaan sentään valmiutta sovitella jakoa.
Asukkaiden kannalta onkin tärkeintä, että osaamiseltaan parhaat ihmiset tulevat heille parhaiten sopiviin paikkoihin. Neuvotteluvalmiuden vakuuttelusta huolimatta on silti kovin usein havaittu, että mikään kyläkulma ei suostu merkittäviin myönnytyksiin. Jos alueen ehdokkaille on ropissut hyvin ääniä, sen halutaan näkyvän myös lautakuntapaikkoina.
Väännöistä valinnoissa kehkeytyy helposti arvovaltakiistoja eri taajamien välille. Kunnan keskustaajamien väkeä kohtaan tunnetaan usein epäluuloa. Alueeltaan laajoissa kunnissa kissanhännän veto vie usein tuskallisen paljon aikaa, jota tarvittaisiin koko kunnan yhteisten huolien ratkomiseen.
Parhaimmillaan kyläpolitiikka pystyy pitämään eloisana kulmakunnan, jota on uhannut hiljainen näivettyminen. Pahimmillaan puuha katkeroittaa mieliä ja hajottaa voimavarat niin, että kunnan palvelut kokonaisuudessaan hiipuvat.
Olisiko luottamustoimien pisteyttämiselle eri kylien kesken jo syytä sanoa hyvästit aikana, jolloin monien naapurikuntien pitäisi yhdessä kyetä turvaamaan alueelliset palvelunsa? Joissakin tapauksissa jopa kuntien yhdistyminen olisi hyvä ratkaisu. Jos niissä selvittelyissä ryhdytään pohtimaan oman kylän pistemenetyksiä mahdollisia kuntaliitoksia ajatellen, mennään hakoteille.
Valtuutettujen ensisijainen tehtävä on aina ajatella kunnan kokonaisetua, asuvatpa he millä suunnalla pitäjää tahansa.
Suomessa kuntarajat tuntuvat olevan yleensä tiukempia muureja kuin valtakunnan raja Tornionjokilaaksossa. Niin ei voi jatkua enää pitkään. Nyt alkaneella vaalikaudella on pakko hyväksyä radikaaleja ratkaisuja. Luottamushenkilöiden on hyvä havaita, että esimerkiksi jonkun kulmakunnan vähät oppilaat voivat käydä vielä elossa olevassa naapurikunnan kyläkoulussa. Vastaavasti naapurikunnan väki voi käyttää jotakin toista oman kunnan järjestämää palvelua.
paakirjoitus@kaleva.fi