He ovat jättikokoisia, kumilantioisia räpyläkäsiä, joilla on leveät polvisuojat ja ylisuuret toppahousut. Torjunnoissaan he näyttävät Tielaitoksen aura-autoilta tai jäälle lehahtaneilta riippuliitäjiltä.
Kiekon saaminen maalivahdin selän taakse on yhä hankalampaa. Maalimäärät ovat tipahtaneet, ja yleisö mouruaa kyllästyneenä.
Tämän vuoksi muun muassa NHL on esittänyt maalivahdin suojusten tuntuvaa pienentämistä. Polvisuojia on esitetty kavennettaviksi reilulla viidellä senttimetrillä. Nykyisin suojat saavat olla 30 senttimetrin levyisiä.
Räpylän ja kilven mitat ovat myös tarkoin säädellyt.
Peliin on tulossa muitakin muutoksia. Maalivahti ei saisi enää koskea kiekkoon maalin takana.
"Alunperin suojukset tehtiin suojaamaan vartaloa, ei peittämään maalia", Campbell huomauttaa.
Tulossa on valtava vääntö, joka saattaa mullistaa koko puolustuspelin. Ja mitä NHL edellä, sitä muut perässä.
Vaan ovatko maalivahdit ylileveiksi haukuttuine suojineen kaiken pahan alku ja juuri?
"Villi vaihe on jo ohitse. Muistan, kuinka 1990-luvun alussa SM-liigassakin näkyi 40 senttimetrin levyisiä polvisuojia. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, kun kansainvälinen kiekkoliitto tarttui asiaan. Se sääti mitat, joita se myös valvoo", sanoo oululaisen Pallaksen maalivahtivarusteiden suunnittelija Ari Keinänen.
Maalivahtien varusteet ovat myös keventyneet uusien materiaalien myötä.
"Vanhanaikaiset ruskeat hirvenkarvapatjat imivät hirveästi kosteutta kentän pinnasta. Pelin lopussa ne painoivat monta kiloa enemmän kuin alussa. Kyllä sellainen vaikutti pelaamiseen, kun jalkoja ei saanut liikkeelle", Ari Keinänen kertoo.
Torjuntaprosentit seilasivat parhaimmillaan 90 tietämissä. Pelissä pärjäsi vikkelä, lyhytkokoinen maalivahti, kuten Jarmo Myllys, 173 senttiä.
Maalivahdit alkoivat 1990-luvun alussa torjua perhostyylillä. Kanadalainen Patrick Roy oli eräs ensimmäisiä perhostelijoita, Dominik Hasek toinen. Pian muutkin maalivahdit torjuivat jäässä polvillaan, jalat levitettyinä sivuille.
Torjuntaprosentit nousivat 95 paremmalle puolelle. Peli suosii isokokoisia peittäjiä, jollainen on esimerkiksi 186 sentin pituinen Kari Lehtonen.
"Seuraavaksi palataan pari piirua taaksepäin. Perhostyyli on ääripäässään. Harvalta löytyy niin joustavia lonkkia, että sitä voisi kehittää eteenpäin. Tulevaisuuden moket pelaavat pystyn ja perhosen yhdistelmällä", Keinänen arvelee.