Ekonomi Ilkka Siukosaari vahvistaisi yhden suomenruotsalaisuutta koskevan stereotypian, sen huoliteltuun pukeutumiseen liittyvän, jos hän vain olisi suomenruotsalainen.
Sen sijaan suomenkielinen Siukosaari sai Upsalan-opintojen aikaan vahvan herätyksen: "Kiinnostus Suomen ruotsinkieliseen kulttuuriin puhkesi", topeliaaniseksi feministiksi tunnustautuva Siukosaari kertoo. Kokkolalainen hän ei ole: opettaa kyllä kauppaopistossa kahdella kielellä, mutta asuu viikot kaupungin ykköshotellissa ja maksaa veronsa Orivedelle. Sen sijaan kaiken kokkolalaisuuteen liittyvän, eritoten kielet ja kulttuurin, hän on ottanut sydämenasiakseen. Ilkka Siukosaari on kaupungin kriitikko.
Nasevaan ja jopa häijyyn sanailuun muun muassa paikallislehtikolumneissaan kykenevä Siukosaari ei pelkää joutuvansa karkotetuksi. Hyvä osoitus siitä on se, että mies asettaa tämän haastattelun ehdoksi sen, ettei hänen tarvitse lukea juttua ennen kuin se painetaan lehteen.
Puheet maakuntahengestä saavat Siukosaaren naurahtamaan. "Kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, vaikka hiilessä ei olisi enää henkeä." Tämän takia joudutaan tahtomatta absurdeihin tilanteisiin, hän väittää. Vertauskohdaksi Siukosaari valitsee paikallisen jääkiekkoseuran Hermeksen, joka pelaa divarissa. "Kokkola on divarissa", hän sanoo kyynisesti. "Siis täälläkin pelaillaan, jotta oltaisiin mukana jossakin."
Hän muistuttaa, miten perinteisissä kaupunkikuvissa tuomiokirkko on hallitsevin rakennus. "Kokkolan varsinainen duomo on Halpa-Halli."
Kielikysymykseen Siukosaarella on selkeä kanta: "Ilman ruotsia Kokkola olisi osapuilleen jokin Vieska, Yli-, Ala- tai mitä niitä nyt on", hän lataa. "Kieliriita ja kamariorkesteri ovat parhaita asioita Kokkolassa, muu on lähinnä synkkää suomalaisen maaseudun Prisma-helvettiä."
Kamariorkesterin kohdalla ei voi kuin olla yhtä mieltä Siukosaaren kanssa, mutta entä kieliriita. Sellainenko on siis olemassa?
"Juopa kieliryhmien välillä on olemassa. Kummallakin on omat piirinsä, joissa kyräillään."
Kokkolassa on valmius kieliriitaan, hän tähdentää. Asia tuli ilmi hyvin viimevuotisessa kiistassa. "Suomalaiset innostuivat kritisoimaan ruotsinkielisten koulujen suomenopetusta tilanteessa, jossa suurin osa ruotsinkielisistä lapsista osaa jo alakouluun mennessään enemmän suomea kuin valtaosa suomalaisista koskaan missään oppii ruotsia", Siukosaari toteaa tyhjentävästi.
Siukosaari ilmoittautuu myös pakkoruotsin kannattajaksi, mutta tarkentaa: "Kunnollinen ruotsi olisi saatava pakolliseksi Kokkolan ruotsinkielisiin kouluihin". Että mitä?
Hän kertoo, kuinka ruotsinkieliseen opetukseen täytyy jatkuvasti ottaa avuksi suomenkielisiä termejä. "Sellaiset samassa luokassa istuvat oppilaat, jotka eivät juuri osaa suomea, ovat oikeassa paikassa."
Perheiden kaksikielisyys merkitsee usein sitä, että suomi dominoi arkisia tekemisiä, Siukosaari selittää ongelman syitä.
Hän korostaa, kuinka yhteiskunnallisen ja sosiaalisen valmiuden mittari kaksikielisessä kulttuuripiirissä on osaako suomea. "Armeija-aikana Dragsfjärdissä sosiaalista pohjasakkaa olivat närpiöläiset ja muut umpiruotsalaiset."
Liikaa suomea puhuva ei kuitenkaan tule syrjityksi ruotsinkielisten parissa, Siukosaari sanoo huomanneensa. "Se nähdään ennemminkin hyvänä."
Elintasojuopaa kieliryhmien väliin on enää mahdoton piirtää. Kaksikielisyys ei näy niinkään instituutioissa, Siukosaari huomauttaa, vaan enemmänkin ihmisissä. Tosin hän kiistää, että kaksikielisyys näkyisi päällepäin. Tuulipukuun pukeutuu suomenruotsalainenkin, Siukosaari sanoo.
"Juntti voi olla ruotsinkielelläkin", hän ojentaa stereotypiaan taipuvaa.