Paljon voisi saksalaisen Hagedornin kylän kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Brigitte Brand kertoa kylänsä ja suomalaisen Pyhäjärven Kirkonkylän yhteistyöstä, mutta hän tiivisti sen yhteen lauseeseen: "Tätä maata voi vain rakastaa", hän kuittasi Pyhäjärvellä perjantaina alkaneilla Pohjois-Pohjanmaan kyläpäivillä.
Päivät olivat seitsemännet. Suunnilleen yhtä monta vuotta on kestänyt tiivis yhteistyö Hagedornin ja Pyhäjärven välillä. Se alkoi vuonna 2001. Brigitte Brandille, 54, tämänkertainen Pyhäjärven-matka on järjestyksessään yhdeksäs.
112 asukkaan Hagedornista ja Pyhäjärven Kirkonkylästä, jossa asukkaita on 160, löytyy paljon yhteisiä piirteitä. Kutsumatta ei niin vain voi mennä kyläilemään Suomessa kuten ei Saksassakaan.
"Jos tarvitsee jotakin, esimerkiksi munia, sokeria tai konetta lainaksi", selittää Brigitte Brand syitä kyläilyyn. Naapuria voi mennä pyytämään avuksi myös pellolle.
Pyhäjärven Kirkonkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laimi Shemeikka sanoo, että hänen kylällään kylään voi mennä kutsumatta, mutta pitää olla jotakin asiaa, edes asiantynkä. "Se voi olla keräys tai paikkakunnalla askarruttava asia, johon mennään kysymään naapurin mielipidettä."
"Kyläily on vähentynyt. Tarvitaan puolin tai toisin jonkunlainen ennakkovaroitus vierailusta", Shemeikka toteaa.
Kylätalo kokoaa Hagedornin väen erilaisiin tapahtumiin, juhliin ja kerhoihin. Kirkonkylällä puolestaan toivotaan kyläsaunasta kohtauspaikkaa. "Toivottavasti kaksi kertaa viikossa lämpiävä sauna madaltaa kynnystä mennä myös toisen kotiin", Shemeikka sanoo.
Saksassa on ilman muuta selvää, että kadulla vastaantulevaa tervehditään, niin myös Hagedornissa.
Laimi Shemeikka ei päästä ohitseen Kirkonkylän raitilla vastaantulevaa juttelematta hänelle niitä näitä. Hän pahoittelee, että autoistumisen myötä nämäkin yhteydet vähenevät, kun autosta tyydytään heilauttamaan kättä raitilla kulkevalle.
Hagedorn on kokenut kuntaliitoksen jo vuonna 1970, kun se liitettiin Steinheimin kaupunkiin. Kylän ja sen nimen piti hävitä. "Silloin taisteltiin. Nyt se on ainut kylä, jolla on oma nimensä. Muista puhutaan vain kadunnimillä", kuvailee Brand.
Kylällä on hänen mukaansa erittäin voimakas tahto. "Ongelmista kerrotaan heti pormestarille, ja kylän ääni kuuluu valtuutettujen kautta."
"Kirkonkylällä ei ole valtuutettua, joten sen ääni ei meinaa kuulua", valittelee Shemeikka. Kyläläiset ovat kuitenkin ylpeitä kylästään, joka kiinnostaa myös uusia asukkaita.