Pyhäjärvi Kauko Tikkasella on voittajan olo - ja voittajan puheet.
"Tuntuu hyvälle", Tikkanen sanoo.
"Ei tätä vielä tajua todeksi."
Pyhäjärven Honkavuorella hiihdettävät SM-kisat ovat ehtineet puoliväliinsä. Takana on kolme matkaa ja edessä saman verran. Kaikki on sujunut kuin elokuvissa.
Keskipäivän kirkas kevätaurinko killittää suoraan Tikkasen silmiin. Siristely vetää silmät sirrille, mutta hymyä se ei hyydytä. SM-kisat järjestävän Lamminahon Ahton puheenjohtaja elää tänä viikonloppuna onnenpäiviään.
"SM-kisat ovat iso juttu minulle henkilökohtaisesti. Se on sitä myös meidän seuralle ja koko Pyhäjärvelle", Tikkanen huokaisee.
Jo pelkästään tavallinen kahden päivän SM-kisarupeama olisi ollut iso juttu pienelle kyläsuralle. Matkan varrella haaste on paisunut kuin pullataikina: ensin tuli kaksi matkaa lisää, ja sitten sulivat lumet.
Pyhäjärviset eivät antaneet periksi. Metsät ja järvien jäät on kaavittu lumista tyhjiksi, traktorirallia on ajettu lähes yötä-päivää, talkootyötuntien laskeminen on lopetettu ja aikapäiviä sitten.
"Pitää olla ylpeä tästä porukasta!"
Seura ilman urheilijoita
Lamminahon Ahto on pienin SM-hiihtojen järjestelyvastuun kantanut seura - ja varmasti myös erikoisin. Lamminahon kylässä asuu noin 300 ihmistä, kyläseurassa on jäseniä 330.
Ahto on seura ilman urheilijoita, tai lähes ilman: virolainen olympiavoittaja Andrus Veeraplu on seuran kunniajäsen, on ollut vuoden päivät.
"Hyvässä seurassa ollaan. Näitäkin kisoja varten väki on tehnyt aivan valtavasti töitä, eihän tällä ole lunta kuin ladulla", nimikirjoituksia maalikarsinassa jakava Veerpalu hymyilee.
Hiihtäjiä ei ole, koska niin sovittiin, kun Ahto irtaantui Pyhäjärven Pohdista itsenäiseksi seuraksi vuonna 1996.
"Kyselijöitä on ollut, mutta me pidämme sopimuksesta kiinni. Meidän roolimme on luoda puitteita", Tikkanen sanoo ja sovittelee oikean ja vasemman käden sormiansa lomittain.
"Siis näin se menee... Yhteistyö Pohdin kanssa on saumatonta. Kisatkin hoidetaan yhdessä."
Totta. Maalialueella pyörii monta Pohdin verkkareihin sonnustautunutta pientä ja vielä pienempää talkoolaista. Pohdin junioreiden ristinä on vaatteiden pussitus.
"Kirjoitetaan pussiin hiihtäjän numero, pannaan vaatteet sinne ja viedään pussi naulaan roikkumaan. Sitten viedään pussi hiihtäjälle, kun se on maalissa", siskokset Susanna, 14, ja Elisa Parkkinen selvittävät toimenkuvaansa.
Perintönä isältä pojalle
Kauko Tikkanen seisoo SM-kisojen maalialueella kuin isäntä. Syystäkin: hän on isännöinyt Lamminahon Ahtoa viimeiset 30 vuotta. Sitä ennen seuran puheenjohtajana oli hänen isänsä Ville Tikkanen.
Tikkaset ovat toiminnan miehiä. Vielä reilut 30 vuotta sitten Honkavuorella oli TVL:n varikko ja humisevaa metsikköä. Vuonna 1974 alkoi tapahtua: ensi tuli lyhyt kuntopolku, sitten valot, vähän lisää polkua ja valoja, ensimmäinen hiihtomaja, kisakeskus, uusi uljas Hiisitupa, lisää latuja...
"Pari vuotta sitten tuotiin järven takaa tuulimylly ja rakennettiin luontotorni. Silta ja hyppyri on tehty tänä talvena", Tikkanen listaa.
Nyt Honkavuorella kelpaa liikkua, ja hiihtää vaikkapa Suomen mestaruuksista.
Tikkanen nauraa, että hänet on ehditty matkan varrella nimetä monta monituista kertaa kylähulluksi. Tässä tapauksessa se on kunniamaininta, mutta yhden miehen hulluudella ei rakenneta vuorta eikä hiihtokeskusta, ei siihen riitä yhden kyläseurankaan rahkeet. Lamminaholla on modernisti sanottuna verkostuttu: Ahto, kyläyhdistys ja eräseura Lamminahon Erä ovat puhaltaneet yhteiseen hiileen.
"Tehdään työt yhdessä ja lauletaan jouluna porukalla tiernapoikia", Tikkanen naurahtaa.
Kehtaamisen hankaluus
Järjestelytoimikunnan puheenjohtajan hommaa SM-kisoissa hoitavalla Tikkasella on miesten ja naisten kisan välissä aikaa rupatella toisin kuin joillakin muilla. Ennen miesten kisan starttia lapiomiehillä on töitä, jälleen kerran: muun muassa tuulimyllyn kiperä mutka pitää tasoitella hiihdettävään kuntoon.
Homma on tehty, ja Veijo Karvonen istahtaa lauta-aidalle huokaisemaan. Viime viikkojen aikana lapio on kasvanut melkein käteen kiinni.
"Perjantaina yritin lähteä pilkille, mutta eihän sinne päässyt, kun aamulla seitsemältä kävi käsky lumitalkoisiin. Haettiin vielä 150 traktorikuormallista lisää lunta", Karvonen sanoo ja pyyhkii otsaansa.
Karvonen ja lumetustalkoissa mukana ollut Martti Savolainen eivät heti keksi pätevää selitystä sille, mikä saa ihmisen vapaa-ajallaan ja vapaaehtoisesti huhkimaan talkita hiihtokisojen eteen. Se vain on niin.
"Kun ei kehtaa eikä viitsi olla poiskaan", Savolainen sanoo.
"Minulla se kehtaamisen on vieläkin hankalampaa, kun emäntänä on Kaukon sisko", Karvonen virnistää.
Hikinen ja raaka työ ei haittaa. Lapiomiehet voivat nauttia voittajan olosta siinä missä puheenjohtajakin.
"Sitä paitsi on hyvä tunne lähteä paita märkänä kotiin."