Kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän hapuilu johti surkuhupaisaan poliittiseen näytelmään. Kun Itälä vielä syytti Itse valtiaita imagonsa tärvelemisestä, muiden vuoro oli kysellä, uskoako häntä. Kokoomus ei ole kyennyt aikoihin pureutumaan asioihin. Oppositiopolitiikka on hunningolla.
Itälän luopumispäätös palautti kokoomuksen normaaliin päiväjärjestykseen. Entinen puheenjohtaja ei valitse seuraajaansa, vaan puheenjohtajuudesta käydään aito kamppailu. Kesäkuussa kokoontuva puoluekokous valitsee Itälän seuraajan useasta kilpailevasta ehdokkaasta.
Kokoomuksella on nyt kolme virallista johtajaehdokasta. Lapista valittu kansanedustaja Jari Vilén ja varapuheenjohtaja Jyrki Katainen Kuopiosta ilmoittivat puoluevaltuuston kokouksessa pyrkivänsä puolueen johtoon. Kolmas virallisesti ehdolle asettunut on Martin Saarikangas. Europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström harkitsee yhä. Varapuhemies Ilkka Kanerva ja kansanedustaja Jan Vapaavuori eivät vielä paljastaneet aikeitaan.
Puheenjohtajavaalista voi tulla myös linjavaali, jos kansan ja kokoomuksen äänestäjien suosikki, europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström asettuu ehdolle. Hänen mielipiteensä ovat herättäneet hämmennystä kokoomuksen eliitin keskuudessa. Häntä luonnehditaan rautarouvaksi, joka kannattaa vapaata kapitalismia ja tasaveroa, jotka tuhoaisivat hyvinvointivaltion.
Linjaristiriidat eivät ole näkyvästi olleet kokoomuksen ongelma. Jotain ilmeisesti on pinnan alla kytenyt, kun Matikainen-Kallströmin ajatukset ovat nostaneet monien kokoomuslaisten hiukset pystyyn. Aatteellinen keskustelu voikin olla paikallaan. Hallitusyhteistyö ja Itälän vaisu esiintyminen vaalikampanjassa loivat mielikuvan SDP:n apupuolueesta.
Matikainen-Kallströmin suosio ja tunnettuus eivät välttämättä riitä meriitiksi puheenjohtajakilpaan. Äänestäjät eivät päätä puoluejohtajasta, vaan puoluekokousedustajat. Heidän tukensa on tässä vaiheessa tärkeämpää kuin gallupien numerot. Kun osa kokoomuksen eliitistä on kyseenalaistanut entisen hiihtotähden arvomaailman, voi olla, ettei hän lähde edes ehdolle, kun voitto ei ole täysin varma.
Matikainen-Kallström on kokematon kotimaan politiikassa, joskin puutetta korvaa pitkä ura europarlamentissa. Kanervalla taas olisi kokemusta vaikka muille jakaa, mutta ei riittävästi uskottavuutta. Kataisen ja Vilénin taas on tehtävä itseään tunnetuiksi, jos mielivät voittaa puheenjohtajavaalin kesäkuussa.
paakirjoitus@kaleva.fi