Suomi sai torstaina kansallisen kyberturvallisuusstrategian. Terminä koko kyberturvallisuus lienee monelle kansalaiselle epäselvä, mutta se ei vähennä asian merkityksellisyyttä.
Kyberturvallisuuteen kuuluu, että yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta keskeiset tietojärjestelmät, tekniikka ja sähköinen viestintä toimivat myös kriisitilanteissa.
Kriisit ja niiden syyt voivat vaihdella. Kyberturvaa voivat uhata niin ilkivallan tekijät, rikolliset kuin terroristit ja vieraat valtiot. Kansakunta on polvillaan nopeasti, jos esimerkiksi sähkön jakeluverkko saataisiin maassa nurin.
Haitanteko, rikollisuus, tiedustelu ja sotilasoperaatiot tietoverkossa ovat maailmalla lisääntyneet.
Mahdollisesti Yhdysvaltain ja Israelin yhdessä kehittämä haittaohjelma Stuxnet ujutettiin parisen vuotta sitten Iranin ydinlaitosten tietokoneisiin. Haittaohjelman aiheuttamien tuhojen arvellaan viivästyttäneen Iranin ydinohjelman etenemistä jopa parilla vuodella.
Suomen kyberturvallisuudessa on kyse sekä yksittäisten toimijoiden, kuten yritysten ja laitosten että julkisen hallinnon toimintakyvyn takaamisesta, vakavimmillaan maan puolustamisesta kyberhyökkäyksiltä. Vaikka Suomi on sellaisilta tähän asti säästynyt, mikään ei takaa, etteikö niitä voisi tulla tulevaisuudessa.
Virossa monia keskeisiä tietojärjestelmiä lamaannutettiin vuoden 2007 patsaskiistan yhteydessä, ilmeisesti Venäjältä tullein verkkohyökkäyksin.
Sitran yliasiamiehen Mikko Kososen johdolla valmistellun kyberturvallisuusstragian mukaan Suomen pitäisi kansallisesti kyetä hallitsemaan kyberympäristön tahallisia tai tahattomia haittoja sekä vastaamaan niihin ja toipumaan niistä. Suomi on työryhmän mukaan nyt jopa erittäin haavoittuvainen tietoverkkoihin ja -järjestelmiin kohdistuville häiriöille.
On tarpeen, että strategiassa painotetaan julkisen sektorin ja yrityselämän yhteistyötä.
Jälkimmäiseltä taholta löytynee edelleen maan kovin tietoturvaosaaminen.
Strategian julkistus viivästyi viikolla. Loppumetreillä väännettiin kättä siitä, kuuluuko verkkohyökkäysten puolustuskykyyn se, että Suomi pystyisi itsekin tekemään verkkohyökkäyksiä.
Lopputuloksessa ei puhuta hyökkäyskyvystä, mutta kyse lienee osaksi sanavalinnasta. Strategian mukaan sotilaallisen kyberpuolustuskyvyn varmistamiseksi kehitetään ”tiedustelu- ja vaikuttamiskykyä” osana muun sotilaallisen voiman vahvistamista.
Pidättyminen pelkkään puolustamiseen voi joillakin foorumeilla aiheuttaa myönteistä nyökyttelyä, mutta Suomen turvallisuuden kannalta linjaus olisi lyhytnäköinen. Vaikuttamiskykyä tarvitaan myös pelotteena, hyökkäysten ennaltaehkäisijänä.
Strategiassa korostetaan, että kyberturvallisuus on maalle valtti, joka voi tuoda jopa investointeja.
Suomella on strategian laatijoiden mukaan mahdollisuus kyberturvallisuuden maailmanlaajuiseksi kärkimaaksi.
Lennokas visio, mutta parasta kannattaa tavoitella, jotta päästään vähintään hyvään.