Miksi Suomessa ja muissa länsimaissa kaiken aineellisen yltäkylläisyyden keskellä rehottaa niin paljon tyytymättömyyttä: stressiä, loppuun palamista, perheiden pirstoutumista, kateutta, masennusta, lomautuksia, työttömyyttä, avioeroja, nuorison pahoinvointia ja itsemurhia?
Pankkimies ja taloustieteilijä, kauppatieteiden tohtori Karsi Nars, 66, on tarttunut härkää sarvista ja kirjoittanut kirjan onnesta Raha ja Onni (Tammi ja Schildts 2006).
"Kolme vuotta sitten rupesin miettimään, miksi suomalaisten reaalitulojen huima nousu ei ole lisännyt ihmisten onnellisuutta - päinvastoin kuin taloustieteessä yleensä ajatellaan", kertoi Nars tiistaina kirjansa julkistamistilaisuudessa.
Nars kahlasi puolentoista kirjoitusvuoden aikana läpi laajan tutkimusaineiston, yhteensä noin 250 kirjaa ja artikkelia onnellisuudesta neljältä eri tieteenalalta eli filosofiasta, psykologiasta, sosiologiasta ja taloustieteestä.
Hän huomasi pian, että rahan psykologia on aika tuntematon tieteenala. Sitä ei käsitellä taloustieteen oppikirjoissa eikä paljon muuallakaan. Nars tuntee raha-asiat monelta kantilta, sillä hän toimi 1980-luvulla pari vuotta Helsingin Osakepankin toimitusjohtajana, kunnes Yhdyspankki nielaisi pankin. Sitten hän toimivaltiovarainministeriön rahoitusneuvoksena, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) asiantuntijajana ja Maailmanpankissa eri tehtävissä.
Raha on 20 kertaa
kiinnostavampaa
Ihmiset ovat Narsin mukaan yli 20 kertaa kiinnostuneempia rahasta kuin onnesta. Hän todistaa asian Googlen avulla: money (raha) sai hakukoneessa 1,33 miljardia etsintätulosta, mutta onni (happiness) vain 63 miljoonaa etsintätulosta.
Kirjan punainen lanka on, tuoko raha onnea?
"Tietysti rutiköyhälle lisäraha tuo onnea, koska rahalla voi saada hieman parempaa ruokaa tai paremmat asumisolot. Tietyn tason jälkeen - noin 20 000-40 000 euron bruttotulot vuodessa - lisäraha ei juuri lisää ihmisen onnellisuutta", vastaa Nars.
Hänen mukaansa onnea tuovat nimenomaan sellaiset asiat, jotka eivät vaadi suuria rahanmenoja: hyvä avioliitto ja hyvä perhe-elämä, hyvät ystävät, hyvä terveys, hyvät harrastukset ja tietysti myös työpaikka, jossa ihminen viihtyy. Ne kaikki ovat kuitenkin asioita, jotka eivät näy bruttokansantuotteessa.
Nars muistuttaa, että taloustieteen perusteesit, joita vieläkin opiskellaan yliopistoissa, laadittiin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. "Silloin kansantaloustieteessä ajateltiin, että mitä enemmän ihmiset saavat tavaroita, sitä onnellisempia ihmiset ovat. Nyt elämme yltäkylläisyydessä, mutta mikään ei riitä."
Stressi ja ikuinen ajanpuute ovat nykyisessä markkinataloudessa, joka muuttunut neljännesvuositaloudeksi, tekijöitä jotka nakertavat yleisellä tasolla ihmisten onnellisuutta. "On niin paljon tavaroita ja niin paljon tekemistä, ettei kenelläkään riitä aikaa kaikkeen. Kaikki kulutus vie aikaa, eivätkä ihmiset saa tyydytystä lukuisista esineistään ellei heillä ole aikaa nauttia niistä."
Naiset onnellisempia
kuin miehet
Narsin mukaan naiset ovat yleensä hieman onnellisempia kuin miehet ja naisten arvostukset ovat laadukkaampia kuin miesten.
"Miehet ovat sosiaalisesti riippuvaisempia vaimoistaan kuin naiset miehistään, koska naisilla on yleensä aktiivisemmat ja syvällisemmät suhteet kodin ulkopuolelle, ystäviin ja sukulaisiin, joilta he voivat saada tukea ja neuvoja."
Nars lainaa kirjassaan Sigmung Freudia, joka oli pessimisti onnellisuuden suhteen. Kun Freudilta kerran udeltiin onnellisuuden reseptiä, hän vastasi labora et amare! (tee työtä ja rakasta).
Onnen ja elämän tarkoitusta Nars joutui vakavasti pohtimaan vuonna 2000, kun hänessä todettiin syöpäsairaus. Oman elämänsä onnellisimmaksi ajaksi hän mainitsee opiskeluvuodet, jolloin meno oli iloista ja ympärillä pyöri paljon hyviä ystäviä, vaikka silloin oli vähiten rahaa.
