Oulu Suomen Akatemian tutkijatohtori Topiantti Äikäs kehuu Oulun onnistuneen rakentamaan itselleen aivan omanlaisensa maineen ja kaupunki-imagon pitkäjänteisellä työllä. "Teknologiakaupunki Oulu" tunnetaan Suomessa ja uusin järkeen perustuva kaupunkipoliittinen ohjelmajulistus liittyy Kasvusopimus 2006:een ja sen mukanaan tuomaan "kvanttihyppyyn".
"Jo nyt kuulee muissa kaupungeissa tehtävän erilaisia hyppyjä ja loikkia strategioissa. Oulun kaupungin keskeiset virkamiehet voivat vain onnitella itseään siitä, että muut tulevat perässä. Kasvusopimuksen kvanttihypylle aluksi hieman jopa naureskeltiin", Äikäs sanoo.
Topiantti Äikäs kehottaa oululaisia kuitenkin jo hakemaan uusia järkeilyyn ja tosiasioihin perustuvia imagoteemoja. Hänen mielestään Oulu voisi esiintyä vieläkin voimallisemmin lasten- ja nuortenkulttuurin edelläkävijänä.
"Esimerkiksi Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin yhteydessä voisi voimallisemmin korostaa sitä, että kyseessä on maailman suurin tapahtuma. Se yhdessä musiikkivideofestareiden kanssa näyttäisi muodostavan sen perustan, jolle kulttuurisempaa Oulu-imagoa voisi perustellusti tuottaa."
"Emme välttämättä tarvitsekaan mitään meriouluja tai viinijuhlia. Ne eivät vain istu Ouluun. Ne ovat liian perinteisiä. Niiden yllättävyys ja media-arvo ovat heikkoja ainakin lastenelokuvien festivaaliin ja musiikkivideofestareiden ilmakitaran soittoon nähden", Äikäs painottaa.
"Tilanne oli 1980-luvun alussa oikeastaan sama kuin nyt. Silloin piti löytää uutta ja niin tehtiin, löytyivät teknologia ja high tech. Olisi ollut aika omituista, jos tuolloin olisi pitäydytty vain perusteollisuuden kehittämisessä. Mikä olisi Oulun ihme nyt? Kulttuuri-imagon osalta on kyse samasta. Miksi tehdä sellaisia kansanjuhlia, joissa ei kukaan käy ja niitä on jo muualla? Kemillä on lumilinnansa, ja se on luonut profiilia ulkomailla. Lumilinnasta Kemi tunnetaan maailmalla eikä paperi- ja sellutehtaista."
"Lasten- ja nuortenkulttuuriin, tiernakulttuuriin ja musiikkivideofestariin panostamisen voisi nähdä uuden etsimisenä aivan kuin 1980-luvun teknologiapuuhastelun. Tämä edellyttäisi kaupungin johdolta sitoutumista, uudenlaista otetta ja katsetta asiaan", Äikäs hoksauttaa.
Kansainvälinen
näkökulma
Topiantti Äikkään näkemyksissä on kansainvälistä katsontaa, sillä hän toimii Espanjan pääkaupungissa Madridissa vierailevana tutkijana Universidad Autonoma de Madridin (UAM) maantieteen laitoksella.
UAM:ssä hän tekee Oulun yliopiston maantieteen laitokselle tutkimusta kaupunkien ja alueiden erilaisesta imagon kehittämisen ja hallinnan mekanismeista.
Suoraa vertailututkimusta Suomen ja Espanjan kesken Äikäs ei kuitenkaan tee, vaan havaintoja siitä millaiseen teemoihin paikallinen kaupunki-imagojen tuottaminen keskittyy.
"Mitä Suomessa voisimme oppia? Lisäksi olen pohtinut Suomi-kuvan muodostumista ja miten sitä voisi uudistaa. Suomi ei juuri näy täällä Madridissa."
Suomalaisista kaupunki-imagoista Topiantti Äikäs on vertaillut Oulun, Jyväskylän ja Turun toimia. Jyväskylä pyrkii vakuutteluin (ethos) murtautumaan laajempaan imagotietoisuuteen "Uuden aallon Jyväskylänä", kun Turku kampanjoi tunteisiin vetoavasti (pathos) Joulukaupunki-markkinoinnilla. Äikäs kummastelee, ettei joulukaupunkina tunnetumpi Rovaniemi ole pystynyt omassa strategiatyössään Turun tasolle.
"Oulussa toimitaan logos-retoriikalla eli järkeen ja tosiasioihin perustuvalla imagotyöllä, joka on mielestäni myös Oululle sopivin", Äikäs sanoo.
"Oululla on ainakin kaupungin kannalta oleellisissa piireissä tietty maine. Tuo maine on pääsääntöisesti hyvä eikä ole väärin sanoa, että kaupunki on onnistunut omassa imagotyössään. Logos-näkökulma liittyy nykyisellään Ouluun siinä, että esimerkiksi Kasvusopimus 2006 on puhdasta järkeilyretoriikkaa - teknologiakaupunki kohti uutta päämäärää - tai - entistäkin parempi teknologiakaupunki - ovat juuri järkeilyä ja tietoista omanarvon lanseerausta", Äikäs arvioi.
Äikäs olisi valmis nostamaan myös Oulun yliopiston roolin entistä voimallisemmin esiin. Oulu kyllä hyötyy yliopistosta uusina asukkaina ja veronmaksajina, mutta yliopiston näkyvyydessä olisi vielä tehostamista.
Suomalaisen ja espanjalaisen kuntamarkkinoinnin erona Äikäs pitää sitä, että Espanjassa, erityisesti Madridin ympäristössä markkinoinnilla on tietyt kohderyhmänsä, kun Suomessa tarjotaan kaikille kaikkea.
Imagotyön ja maineenhallinnan vaara on Äikkään mielestä siinä, että työstä tulee osa rutinoitua virkatyötä, josta kaikkoaa luovuus, uuden kokeilu ja ennakkoluulottomat ratkaisut.