Oulu Leikkipuistoihin kaivataan enemmän tilaa lasten luovuudelle. Aikuisten suunnittelemat leikkipaikat ovat usein liian valmiiksi mietittyjä eivätkä jätä lapsille mahdollisuuksia omatoimiseen puuhasteluun. Tämä ilmenee oululaisten varhaiskasvattajien koostamasta teoksesta Pikkuarkkitehdit puistosuunnittelijoina. Kirjassa pohditaan, millaisia lasten leikkipuistojen tulisi olla.
Opetusministeriön rahoittamassa kirjassa leikkipuistoasiaa lähestytään niiden käyttäjien, lasten, näkökulmasta. Kirjan tekijät antoivat 15 päiväkotiryhmälle tehtävän, jossa lasten piti suunnitella joko päiväkodin pihaa tai leikkipuistoa. Lisäksi tekijät haastattelivat päiväkotien henkilökuntaa.
Lasten toiveista nousivat esiin erityisesti leikkipuistojen perusasiat - keinut, liukumäet ja hiekkalaatikot. Lisäksi selvisi, että myös lapset arvostavat estetiikkaa: leikkipaikkoihin haluttiin puita, pensaita, nurmikkoa ja kukkia.
- Ihanteellinen tilanne olisi, jos puistoja ei tarvitsisi ollenkaan rakentaa, vaan lapset voisivat leikkiä luonnonmetsissä, yksi kirjan tekijöistä, lastentarhanopettaja Leena Immonen summaa.
Peltomyyrän päiväkodin johtaja Markus Lampela puolestaan huomauttaa, että puuta kiipeilytelineenä ei voita mikään.
Leikkipaikkojen hoito laiminlyöty
Kirjan tekijät huomasivat, että lapset pystyvät mainiosti suunnittelutyöhön. Lasten näkökulmaa aiotaankin hyödyntää päiväkotien tulevissa piharemonteissa. Leena Immosen mielestä puistosuunnittelijan ja puutarhurin ohella leikkipaikkojen luonnissa voisi olla mukana myös kasvattajia, jotka toisivat suunnitteluun lasten toiveita.
Oulun kaupungin puistosuunnittelija Eino Heikkinen myöntää, että leikkipaikkoihin sietäisi panostaa aiempaa enemmän.
- Aivan viime aikoihin saakka esimerkiksi koulujen ja päiväkotien pihat on suunniteltu huonosti, ja niiden hoito on laiminlyöty lähes täysin.
Myös lapset huomasivat puistojen hoidossa puutteita. Monet peräsivät muun muassa lisää roskapönttöjä.
Huimausjutut houkuttelevat
Vaikka lasten suunnitelmat sisälsivätkin pääasiassa perinteisiä leikkipuistoelementtejä, oli joukossa myös hurjan mielikuvituksen tuotosta. Päiväkoti-ikäiset haaveilivat pimeään luolaan laskeutuvasta liukumäestä, vesilabyrintistä, vuoristoradasta ja kummitustalosta, jossa on lahoja lattioita. Eräs lapsi toivoi karusellia, koska siinä menee pää sekaisin.
Leena Immosen mukaan ideat osoittavat, että leikkipuistoista haetaan jännitystä.
- Lapset nauttivat monesti huimausjutuista, kuten karuselleista, trampoliineista, ja vauhdikkaista liukumäistä. Myös keinut tyydyttävät osaltaan vauhdin hurman kaipuuta.
Lapset vaativat leikkipuistoihin palveluitakin. Toivomuslistalla olivat erimerkiksi jäätelöintipaikka ja kioski.
Pikkuarkkitehdit puistosuunnittelijoina -opuksen tekijät eivät halua määritellä, millainen täydellinen leikkipuisto olisi. Sen sijaan tekijät ovat listanneet asioita, joita yhdistelemällä lapsen luovuutta ruokkiva leikkipaikka rakennetaan.
Keinujen, hyppy- ja heittopaikkojen, piilopaikkojen, kiipeilyalueen ja roikkumismahdollisuuksien lisäksi varhaiskasvattajat ehdottavat leikkipuistoihin pelialueita, pururataa, hiihtolatua, asfaltoitua aluetta pyöräilyyn ja rullaluisteluun sekä pientä yleisurheilukenttää. Myös pienten puoli vauvakeinuineen olisi työryhmän mielestä paikallaan.
Kuvateksti:
Krista Lappalaisen unelmien leikkipuisto sisältää junaradan, labyrintin, kiipeilypuun, karusellin ja kummituslinnan. Pomppulinnan suussa voi pomppia, ja liukumäki on sateenkaaren väreissä.