Oululaisen kuvittaja Mika Kolehmaisen työmatka keittiöstä työhuoneeseen on muutaman askeleen mittainen.
"Kun aloin tehdä kuvitustöitä ammatikseni, kotona oli tilaa työhuoneelle. Eräänlaiseen helppouteen tottui: aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään", hän sanoo. Asialla on puolensa ja puolensa. Miten erotella vapaa-aika ja työaika, ja onko työrauhaa mahdollista saada tarpeen tullen. Vaakakupissa ovat koko ajan painaneet kotona tekemisen hyvät puolet.
"Perheessämme on pieniä lapsia ja kotona työskennellessä arkea on ollut helppo järjestää. Toisella korvalla pystyy kuuntelemaan, mitä lapset hommaavat."
Kotona työskennellessä voisi Kolehmaisen mielestä helposti lipsua, mutta ainaiset deadlinet pitävät ruodussa ja työssä kiinni.
"Sitä toivoo, että töillä olisi pitkät tekoajat, mutta vasta deadlinen lähestyessä työskentely alkaa käynnistyä toden teolla."
Työkaverien puute vaivaa ajoittain. Kolehmainen opettaa parina iltana viikossa Oulun Taidekoululla. "Sieltä tulee sopivasti työyhteisöä ja samalla tuulettuu muutenkin, kun ei ole koko ajan neljän seinän sisällä."
Kolehmaisella on vakiintuneet työajat, mutta kovin virkamiesmäiset ne eivät ole. Hän aloittaa aamupäivällä yhdentoista paikkeilla, pitää päivällä pari tuntia vapaata ja lopettaa illalla yhdeksän ja yhdentoista välillä. "Fiiliksen mukaan ei parane tehdä."