Simo Pällin 100-vuotisjuhlanäyttely Ylivieskatalo Akustiikassa 17.12. saakka.
Maalauksen hellyttävästi ilmehtivä nuorimies on luonnosteltu vahvoin siveltimenvedoin ja näyttää 1950-luvun filmisankarin James Deanin peräkamariversiolta. Maalaus on kuitenkin vuodelta 1928 - se on taiteilijantaivaltaan aloittelevan 22-vuotiaan Simo Pällin (1906-1984) Omakuva.
Ylivieskassa koko ikänsä vaikuttanut ja valtion taiteilijaeläkkeen 1976 saanut Pälli ehti tehdä pitkän uran taiteilijana. Hänen satavuotisjuhlanäyttelyynsä on koottu teoksia kuudelta vuosikymmeneltä.
Perusilmeen näyttelylle antavat Pällin kotiseudultaan ja Lapista tallentamat näköismaisemat, joista "paikan hengen" ohella välittyvät itseoppineen taiteilijan kokemat ruskan- tai aamu- ja iltaruskonhehkuiset esteettiset värielämykset.
Joskus väri on niin tärkeä, että se nousee maalauksen keskeisimmäksi elementiksi; mieli ja maisema antautuvat koloristiseen dialogiin.
Kaikki näyttelyn maisemat eivät pysy kohteelleen ehdottoman uskollisina. Silmiinpistävin syrjähyppy on informalismin henkeen 1961 palettiveitsellä luotu "Lumipyry".
Pälli näyttää siis olleen tietoinen oman aikansa taideilmastosta ja vaihtelevista tyylisuunnista, joiden vaikutus lienee varsinkin hänen kypsemmän iän tuotannossaan jäänyt kokeiluasteelle.
Pällin nuoruudentöissä aistii sen sijaan viime vuosisadan alun suomalaisen ekspressionismin. Intuitiivinen ilmaisuvoima korostuu ilmeikkäissä muotokuvissa, joita näyttelyssä on sekä maalauksina että piirroksina.