Pitkänhuiskea, urheilullinen mies juoksee kevyin, vetävin askelin juoksupyörässä. Mutta väsymys tulee noin puolessa tunnissa, mies hyppää sivuun, riisuu vaatteensa ja asettuu alastomana pitkälleen ison paperin päälle. Hiki valuu valoherkälle alustalle. Paperia valotettaessa hiestä muodostuu kehon kuva.
Nyt tuo "hikiliina" on gallerian seinällä muistuttamassa valokuvaaja Antti Laitisen (s. 1975) performanssista näyttelynsä avajaisissa. Kuva tummuu ja vähitellen häipyy valokuvapaperin luonnonlakien mukaan.
Antti Laitisen teos on hyvin omakohtainen ja minäkeskeinen, kuten nykyvalokuvaajilla usein. Ja Laitisen töissä on rankka fyysinen ulottuvuus, ehkä rankempi kuin kenelläkään muulla. Entisen aktiivisuunnistajan kestävyydellä hän juoksee, kaivaa maata, on neljä kesävuorokautta alastomana luonnon armoilla Haukiputaan metsissä ja uppoutuu suonsilmäkkeeseen. Pistää itsensä sananmukaisesti likoon.
Video ja valokuvat kertovat nykymetsäläisen ponnistuksista ja uupumuksesta. Suonsilmäkkeestä esiin pistävässä kädessä on itselaukaisijan lanka kohti kameraa.
Kolme palasta punertavaa haukiputaalaissavea kertovat seitsemän minuuttia, seitsemän tuntia ja seitsemän päivää kestäneestä lapiolla kaivuusta. Teos on ostettu Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmiin.
Laitisen työt eivät siis pysähdy minäkuvaan. Ne laajenevat käsitetaiteeksi, viittauksiksi historiaan, pakkotahtisuuteen ja kannanotoiksi ympäristöön. Niistä ei myöskään puutu jaksamisen iloa eikä ironisuutta haaveille palata luontoon.
Laitisen tutkiva ja kokeileva ote yltää uusimpiin tallennusmenetelmiin. Satelliittipaikanninta käyttävä teos on parhaillaan esillä Venetsiassa ja Ateenassa. Laite on piirtänyt paperille Laitisen juoksureitin Ateenassa. Reitin ääriviivat hahmottuvat Benaki-museon perustajan muotokuvaksi.
Antti Laitinen aloitti valokuvaopintonsa Kuusamon kansanopistossa 1995. Pirkanmaan ja Turun ammattikorkeakoulun jälkeen hän opiskeli kuvataideakatemian tila-aikalinjalla ja valmistui 2003. Kokeiluille avoimella mielellä hän juoksee vielä pitkälle.