Kameraa ulkoiluttavalle Lohijoki tarjoaa hienot puitteet mitä erilaisimmille purokuville. Kiinnostavinta antia ovat paitsi Tynnyri-, Onnelan- ja Pitkäkosket, myös niiden väliset rauhaisat suvantopaikat sekä jokea ympäröivät lehtometsät.
Suvannoissa vettä riittää aina kuvattavaksi asti. Koskissa hyvien kuvakulmien hahmottaminen voi kuitenkin olla haasteellista erityisesti vähän veden aikaan, jos tavoitteena kuitenkin on saada virtaava vesi pääosaan.
Toimivin resepti on pistää itsensä likoon: ei tyytyä katselemaan jokiuomaa etäältä, törmän päältä ja polkujen varsilta, vaan pyrkiä lähemmäs, alas kanjoniin, kosken partaalle, tai jopa keskelle virtaa. Parhaat kuvat tulevatkin usein suhteellisen läheltä ja laajakulmalla kuvattuna, jolloin kuviin saattaa, jos hyvin käy, tarttua mukavaa läsnäolon tuntua.
Purokuvat ovat valotusajoilla kikkailun ominta aluetta. Pitkällä valotusajalla veden saa piirtymään pehmeänä ja maitomaisena, lyhyt valotusaika taas tappaa liikkeen täysin. Se onkin makuasia parhaimmillaan, millaisena elementtinä veden haluaa kuvissaan esiintyvän.