Helsinki Joululaulut - nuo talven superjuhlan ikuiset ilopillerit. Iloa ja riemuakin niistä toki löytyy, usein aina tekopirteyteen asti, mutta kärsimystä ja ahdinkoakin sen verran paljon, että heikompaa hirvittää. Raskaan rockin Tuska-festivaali on jo vakiinnuttanut paikkansa kesän juhlakartalla, mutta maailman vanhin tuskafestivaali taitaa sittenkin olla joulu.
- Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa, runoili itse suuri saksalainen Martti Luther klassikkovirressään Enkeli taivaan.
Onneksi Martin tuottamaa tuskaa voi yrittää helpottaa painostamalla tonttu-ukkoja hyppimään.
- Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä. Hei tonttu-ukot hyppikää! lauletaan ruotsalaisessa perinnelaulussa. Jotenkin tulee mieleen, että tonttu-ukkojen hyppimistä säestää Korvatunturin pikkuapureiden jalkoihin suunnattujen kuularuiskujen pauke.
Ja jos tonttu-ukkoon sattuu osumaan, hän voi kajauttaa ilmojen teille Leevi Madetojan Enkelien joululaulun, johon tekstin sorvasi L. Onerva.
- Surunlaakson halvinta ja suruisinta lasta, kärsimyksen lempeätä ristiruhtinasta, L. Onerva runoilee.
Vähän samaan tapaan määrittyy salo Sibelius-Topelius-kaksikon kappaleessa Jo joutuu ilta.
- Jo joutuu ilta ja tuuli käy yli tumman, synkeän salon.
Sibelius-Topelius-duon - "joululaulujen Lennon-McCartney" - kynistä on lähtöisin myös Joulu saapuu portin luo.
- Täällä kylmä hyytää. Taakkani mun raskas on.
Mutta onneksi jouluna kaikki on toisin.
- Missä köyhä värjöttää, hänkään ei nyt unhoon jää, laulu lopuksi lohduttaa.
"Laps' hankeen hukkuu, unhottuu"
Pimeyden, viiman ja synkkyyden järjestämässä ankeudessa tarpoo myös Otto Kotilaisen säveltämän Kun joulu on -laulun sanoittaja Alpo Noponen.
- Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon. Kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton.
Mutta onneksi, kun kerran joulu on, käy lopuksi vähän kun kaupantekijäisiksi lämmin henkäys talvisäässä.
Keskellä lämpimimmänkin henkäyksen tulee kuitenkin muistaa, että omatunto on, jo pelkästään kirkon mieliksi, syytä säilyttää joulunakin mahdollisimman huonona.
- Suo, synneillä ettemme sun mieltäs pahoita, ovat saksalaiset Abel Buchardtin sanoin pyydelleet jo vuodesta 1851 lähtien. Ja tokihan Abelin teksti piti kääntää suomeksikin, ettei joulunakaan riemu repeäisi ainakaan liian rehvakkaasti.
Eikä huonon jouluomantunnon lietsominen tähän pääty. Me käymme joulun viettohon - sävellys Martti Turunen, teksti Mauno Isola. Ja millainen teksti!
- Suun ruoka, juoma meno muu, laps' hankeen hukkuu, unhottuu.
Ja:
- Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää; me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, laps' tyhjät kätes ihanat.
Eikä tässäkään vielä kaikki. M. Ojapuu taikoo tekstissään Oi juhlayö lisää löylyä syntisäkkien joulusaunan kiukaasta.
- Hän meidät synneistämme vapahtaakseen, on käynyt tuskien tuonelaan. Toi vapahtaja rauhan taivahista, ja meidän vuoksemme hän piinat saa.
"Vain kansleri jatkaa taistoaan"
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki mi sulkee mun sirkuttajan, ja vaiennut vaikerrus on vankilan. Kyllä näin on, kysykää vaikka Sylvialta.
Sain kuulla joulun aikaan sen, kertoo puolestaan Helvi Temisevä. Ja melkoista kuultavaa se onkin.
- Niin murhe täytti sydämen, ja pääni painui häveten. Ei missään rauhaa ollutkaan, vaan tuskaa, vihaa päällä maan.
Tämän kaiken jälkeen laulun Reippahasti käypi askeleet yritys tuoda iloa ympäristöön kuulostaa pelkästään epätoivoiselta.
- Vaan on hauska sentään!
No niin varmasti. Mutta yhtään hauskempaa ei ollut Kolmannessa valtakunnassakaan, jossa Jouluyö, juhlayö -laulua laulettiin aivan uusilla sanoilla. Kristus sai joulun kunniaksi tehdä tilaa Johtaja A. Hitlerille.
- Pyhä yö, juhlayö, päättynyt kaikk' on työ, vain kansleri jatkaa taistoaan, hän vartioi Saksaa, oli päivä tai yö, hän meistä huolehtii aina.