Helsinki "On mukavaa ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla - mukavaa pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla", lauloi juuri paluun Suomen listakärkeen tehnyt Eppu Normaali yli neljännesvuosisata sitten kappaleessaan Poliisi pamputtaa taas. Nyt poliisi pamputtaa myös Kalle Lambergin ja Mikko Partasen uutuuskirjassa Pamppu puhuu - Poliisien kootut sattumukset (Like).
Poliisihuumoria on Suomessa viljelty miltei yhtä pitkään ja hartaasti kuin nauriita. Ja naurisvarkaat korjasi aina parempaan talteen poliisi.
Mutta siis huumoria, kuten sekin hauska juttu, että miksi niitä poliiseja pitää aina olla kaksi kimpassa. Kuten liiankin hyvin tiedämme, toinen niistä osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Kaksihan niitä silloin pitää olla, tietysti.
Pamppu puhuu -kirjasta ei kuitenkaan löydy traagista tositapahtumaa, joka tapahtui Lahdessa vuonna 1982. Niihin aikoihin, jostain kumman syystä, kaikki lahtelaiset nuoret miehet päätyivät poliiseiksi tai merkonomeiksi. Hilpeässä pöytäseurueessa sattui silloin istumaan kolme poliisia ja kolme merkonomia. Ja sekä poliisi- että merkonomivitsit ratsastivat juuri silloin suosionsa aallonharjalla.
- Tässä seurueessa ei enää voi kertoa merkonomivitsejä, kun joka toinen suuttuu, vitsaili eräs poliiseista.
- Eikä tässä seurueessa enää voi kertoa poliisivitsejäkään, kun joka toinen ei ymmärrä, kuului erään merkonomeista oivaltava vastaus.
"Poliisi hippejä pampulla lyö"
Mutta Pamppu siis puhuu nyt vallan painettuna sanana. Ja painettu sana on, kuten niin hyvin tiedämme, aina totta. "Uskomattomia ja surkuhupaisia tarinoita rikollisista, rikoksista, ja laitapuolen elämästä poliisin silmin nähtynä. Kirjassa on myös poliisien hektisessä työssä sattuneita inhimillisiä kömmähdyksiä sekä maukasta tilannekomiikkaa", määrittelee kustantaja takakannessa opuksen ominaislaadun.
Poliisien kootuista sattumuksista kasattu Pamppu puhuu kertoo siis poliisityön tosiolevaisuuden hassuista puolista. Kuten episodi Sormenjäljet talteen:
- Päivystykseen soitti hätäinen naisihminen maaseudulta ja kertoi löytäneensä miehensä hirrestä talon ladosta. Puhelun lopuksi hän vielä sanoi: 'Ukko vielä vähän sätki, kun menin latoon, mutta en koskenut köyteen, etten tuhoa sormenjälkiä.'
Poliisi on tunnetusti mestari myös riitojen ratkojana. Ja konstit ovat silloin monet.
- Tamperelainen poliisipartio meni selvittämään kolariasiaa. Partion saapuessa paikalle tilanne oli kärjistynyt niin, että kolarin osapuolet olivat toisissaan kiinni. Kokenut poliisi laukaisi tilanteen taitavalla psykologisella käyttäytymisellä: poliisimies kävi kolaripaikan viereen kuselle ja päästi samalla helvetinmoisen pierun. Tämän jälkeen asiaa ratkottiin sulassa sovussa naurun säestyksellä.
"Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa..."
Poliisit ja joskus myös poliisien asiakkaat saattavat saada apua yllättävältä taholta. Kuten taivaasta.
- Menimme Pasilaan hakemaan mielisairasta naista asemalle rauhoittumaan. Jouduin ottamaan Volvon tilavassa takaosassa naisen kanssa painiottelun, sillä hän ei ollut mielissään kyydistä. Kaveri oli kuskina, ja saavuimme Nordenskiöldinkadulle.
- Silloin nainen alkoi rukoilla äänekkäästi: 'Rakas Jeesus, riko tämä auto, jotta poliisit eivät voi viedä minua asemalle!' Samalla kävi ehkä poliisiurani huikein sattumus: takarengas pamahti rikki ja alkoi aivan kaamea kolina. Häkellyimme tilanteesta ja pohdimme, miten saisimme renkaan vaihdettua, koska muinoin vaihtamisen tarvittiin kaksi miestä. Onneksemme nainen lauhtui täysin, kun hänen rukoukseensa vastattiin. Hän aloitti ylistävät kiitosrukoukset ja siunasi myös meidät.