Helsinki Viime viikonvaihteessa Suomessa jännitettiin, voittaako Gimmel vai Tiktak tyttöbändien kisan Suomen albumilistan ykköspaikasta. Gimmel voitti Tiktakin, mutta ykkössija jäi ainakin toistaiseksi haaveeksi. CMX:n vanhat koirat rynnistivät takavasemmalta ja purivat Aion-levyllään listan kärkipaikan haltuunsa.
Lähes 15 vuotta levyjä julkaissut CMX on nokkamiehensä A. W. Yrjänän sanoin perustaltaan yhdistelmä älyä ja arvaamattomuutta. Yhtye on opittu tuntemaan tuhtina pakkauksena 1970-luvun progressiivisen rockin kiemuroita ja punkrockin perinnettä. Kaikkea muuta kuin jokapäiväinen yhdistelmä on kiittävän kritiikin lisäksi netonnut myös melkoisen määrän listamenestystä.
Kortena keossa on vielä sekin, ettei Black Sabbarhin tai Helmetin tyylinen superrraskas sointikaan ole ollut CMX:lle vieras elementti. Kuin vakuudeksi tästä ilmestyi aiemmin tänä vuonna kitaristi Janne Halmkronan sivuprojektin, Sapattivuosi-yhtyeen toimesta albumillinen suomeksi laulettua Black Sabbathia.
Rush, Jethro Tull ja Helmet
Aion-levyllä CMX tuntuisi olevan lähempänä silkkaa progea kuin koskaan aiemmin.
- Hyvä jos näin, vaikka minusta Aion kuulostaa ajoittain pelkältä popilta, A. W. Yrjänä luonnehtii.
- Toki 1970-luvun progressiivinen rock on minulle erittäin tuttua. Esimerkiksi Rush on yhtye, jonka kaikki levyt löytyvät hyllystäni. Myös Genesistä ja Yesiä on tullut kuunneltua. Ja Jethro Tullia, joka joskus kuulostaa vähän liiankin hyvältä, Yrjänä myhäilee.
Raskaimmillaan CMX on aina kuulostanut hyvin paljon tönkkösuolatun paksun poljennon mestarilta Helmet-yhtyeeltä.
- Kyllähän esimerkiksi Helmetin Meantime on aivan loistava levy, Yrjänä ylistää.
Kuva pahuudesta
A. W. Yrjänän osalta Aion-levyn luominen käynnistyi "Kemijoen mutkassa tyhjässä rintamamiestalossa hirveiden lumikinosten keskellä. Iltaisin sitten kirjoittelin lauluja ja melusin hirveästi yksinäni".
- Lauluista tuli kuva pahuudesta, saatanasta meissä. Kaikesta, mitä ei voi ikinä tietää, kertoi Yrjänä CMX:n internetsivuilla Aion-kiekon äänitysten alkamisen aikoihin.
Äänitysten loppuvaiheessa Yrjänä jo tiesi, mitä on tullut tehtyä.
- Tehtiin isoa pirunkuvaa vastalauseeksi sille paskasirkukselle, joka kaivaa tunnelia ihmisen arvokkuuden ja kulttuurin syvyyden alle, hän hahmotteli.
Ainakin kitaristi Janne Halmkronan mielestä pirunkuvan maalaaminen onnistui verrattoman hyvin.
- Olemme luoneet hirviön, Halmkrona kiteyttää Aion-albumin sisällön.
