"Kuvani eivät ole todellisia. Niiden ääreen täytyy pysähtyä, ne vaativat aktiivista läsnäoloa. Ne eivät vastaa, vaan katsoja vastaa niille."
Näin sanoo valokuvaaja, taiteilija Laura Nissinen, 31.
Hänen taiteensa syntyy primitiivisesti, täysin hallitsemattomasti. Hän on ammattivalokuvaaja, ja silti hänen taiteensa on hyvin abstraktia, kaukana esittävästä valokuvasta.
"Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on välillä vaikeaa ymmärtää taidettani. Vaikka selittäisin, niin jokainen muodostaisi silti oman käsityksensä", Laura Nissinen pohtii ja osoittaa samalla kollegansa Aada Niilolan kuvia Nukun näyttelytilassa Oulussa.
"Tuo on valokuva, tämä minun ei ole. Ärsytän silmää, ja olen enemmän maalaustaiteen puolella. Pitäisiköhän minun laajentaa enemmän esittävään", hän jatkaa pohdintaa lähinnä itsekseen, mutta on toisaalta tyytyväinen.
"Ainakin nämä ovat erilaisia."
Laura Nissinen lähti Oulusta 19-vuotiaana, ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tie vei kolmeksi vuodeksi Englantiin, Sunderlandin yliopistoon valokuvausopintojen pariin.
"Se oli aivan sattumaa. Selasin opinto-opasta ja katsoin, että vaikka tuonne. Sinänsä huvittavaa, että nuorena, rohkeana ja naivistisin ajatuksin uskaltaa suinpäin sukeltaa elämään. Nykyisillä tiedoilla lähteminen voisi olla hieman vaikeampaa", hän naurahtaa.
"Mutta silti, silloin Englannissa, ei minun tarvinnut olla siellä kovin kauaa, kun huomasin, että olin ihan rakastunut, olin löytänyt oman juttuni. Minulla oli kuitenkin ollut vahva haju, että haluan tehdä taidetta."
Englannin jälkeen Nissinen muutti Helsinkiin ja teki valo-kuva-alan u-käännöksen.
"Olin 22-vuotias ja työkokemukseni oli nolla. Koin kuvajournalistisen herätyksen, osittain siksi, että sillä kykenin elättämään itseni. Eli kuvasin freenä eri lehtiin. Se maailma oli erittäin mielenkiintoinen ja haastava, etenkin kun taiteellinen itsetuntoni oli niin olematon."
Ensimmäisen vakituisen työpaikan Laura Nissinen sai Aamulehdestä vuoden 2001 alusta.
"Siellä tein töitä vuoteen 2003, sain burn outin ja lähdin Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan maisterin tutkintoa."
"Seinä tuli siis vastaan 27-vuotiaana, siitä ei ollut tietä eteenpäin. Mutta Taikin opiskelut olivat paluuta Englannin-vuosiin, takaisin taiteen pariin", hän kertoo.
"Aluksi minulla menikin totaalisesti puurot ja vellit sekaisin, eli sekoitin taiteen ja journalismin onnettomasti keskenään. En kuullut ollenkaan omaa ääntäni. Sitten pikkuhiljaa, hirvittävällä kärsivällisyydellä ja lujalla työllä, aloin löytää sen oman asiani", Nissinen tuumaa.
Nyt hän on siis tässä pisteessä, että Pohjoisen valokuvakeskuksen näyttelytiloissa on hänen ensimmäinen esiintulonsa Oulussa, kotikaupungissaan.
"Hieman jännittää, mutta on ihana nähdä kaikki ystävät ja sukulaiset. Tämä on oikeasti hieno tekosyy tulla Ouluun", hän iloitsee.
"Lopullinen täyttymys syntyy siitä, kun ihmiset näkevät töitäni. Työ ei ole valmis, ennen kuin se on asetettu esille. Siitä ei edes pääse eroon ennen kuin muut sen näkevät."
Laura Nissiseltä on esillä Nukun näyttelytilassa kaikkiaan kuusi erillistä, mutta moniosaista työtä.
Yhteistä niille on minimalismi ja toisto. Laura Nissisen lisäksi keskuksessa ovat esillä Niclas Wariuksen, Aada Niilolan ja Tea Mäkipään työt.
Oulussa Pohjoisessa valokuva-
keskuksessa Nukulla
2. syyskuuta asti.