Määrätietoisen näköisellä sotilaalla on sylissään haavoittunut. Sotilas kantaa etulinjasta tuotua taistelijaa, todennäköisesti jo kenttäsairaalan lähistöllä. Pahimmassa paikassa ei enää olla, koska vastaanottajilla ei ole suojavarusteita eikä aseita.
Oululaiselle Antero Koskiselle tämä Kalevassa 3. joulukuuta julkaistu kuva merkitsee enemmän kuin muille: haavoittunutta kantava mies on hänen isänsä.
Kuvan saatetiedoista selviää ainoastaan, että kuva on otettu jatkosodan kovimmilla paikoilla, Karjalan kannaksella. Henkilöitä ei ole nimetty, mutta Koskinen ei epäröi: "Isä se on."
Vertailu vihkikuvaan vakuuttaa: sama mies, tai sitten hänen kaksoisolentonsa.
"Kuva julkaistiin Seura-lehdessä aiemmin tänä vuonna. Sisareni soitti minulle saman tien ja sanoi, että katsopa kuka siellä on. Myös tätini tunnisti isän. Kuva oli suuri yllätys ja oikeastaan myös iloinen sellainen", Antero Koskinen juttelee.
Kuvan olemassaolosta ei ollut Koskisella aiemmin tietoa. Hänen isänsä jäämistössä on joitakin otoksia rintamalta, mutta niissä poseerataan leppoisissa tunnelmissa.
"Tämä kuva kertoo minulle edes vähän siitä, mitä isä siellä teki. Koskaan hän ei kertonut meille sodasta, koska siitä puhuminen oli selvästi vaikeaa. Hän kävi tapahtumia läpi vain toisten veteraanien kanssa, eikä jutuilla ikinä kerskuttu", Antero Koskinen kertoo.
Vesilahdella 26.4.1913 syntynyt Reino Koskinen osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Koko talvisodan ajan ja jatkosodan alussa hän toimi lääkintäaliupseerina.
"He hakivat haavoittuneita ja kaatuneita etulinjasta, ryömivät siellä kaiken hävityksen keskellä. Sen on täytynyt olla henkisesti hyvin raskasta", Antero Koskinen miettii.
Jatkosodan myöhemmissä vaiheissa Koskinen ylennettiin komppanian vääpeliksi ja siirrettiin sodan lopulla esikuntaan.
Kutsumus lääkintäalalle säilyi rauhan tultuakin. Reino Koskisen sotilasura jatkui vuoden 1947 alussa Oulussa. Tuolloin hän tuli Oulun sotilassairaalan, silloisen 1. divisioonan sairaalan palvelukseen ensin toimistoaliupseeriksi ja myöhemmin sairaalavääpeliksi.
Vuonna 1963 Koskinen siirrettiin divisioonan esikuntaan toimistoaliupseeriksi ja eläkkeelle hän jäi sotilasmestarina 1968.
Reino Koskinen siirtyi ajasta ikuisuuteen samana päivänä, kun Suomi juhli 56-vuotista itsenäisyyttään, 6.12.1973.