Presidentti George W. Bushin kauden virheistä ja väärinkäytöksistä tulee jatkuvasti uusia tietoja. Kyseessä on nähtävästi ollut vielä synkempi jakso Yhdysvaltain lähihistoriaa kuin on ymmärretty.
Salaisia vankileirejä, hyväksyttyä kidutusta, vankeja ilman oikeudenkäyntiä, kongressilta pimitettyjä salamurhaohjelmia, liittolaisen tekemiä joukkomurhia. Presidentti George W. Bushin kauden moraalinen perintö näyttää viikko viikolta muuttuvan yhä raskaammaksi, kun aina vain uusia tietoja nousee päivänvaloon.
Näyttää siltä, että terrorismin vastaisen sodan varjolla on tarkoitushakuisesti loukattu myös Yhdysvaltain omaa lainsäädäntöä, kansainvälisistä oikeuskäsityksistä puhumattakaan. Esimerkiksi keskustiedustelupalvelu CIA sai varapresidentti Dick Cheneyltä ohjeet pimittää tiedot al Qaida -johtajia vastaan suunnatusta salamurhaohjelmasta. Lain mukaan kongressin on saatava tällaisetkin tiedot itselleen.
Presidentti Barack Obama puolestaan lupasi maanantaina, että tapahtumat Afganistanissa vuoden 2001 lopulla selvitetään vihdoin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Yhdysvaltain liittolaisena tuolloin toiminut paikallinen sotapäällikkö Abdul Dostum on vastuussa noin 1 500 antautuneen taleban-vangin kuolemasta suljetussa konteissa.
Tapahtumassa on selviä sotarikoksen tunnusmerkkejä. Bushin hallinto kieltäytyi toistuvasti tutkimasta asiaa, vaikka se oli tiedossa. Vähintään kiusallista on sekin, että kenraali Dostum eteni sittemmin maan varapuolustusministeriksi ja ylipäällikön esikuntapäälliköksi. Tällaisten miesten varassa on siis Afganistanin uutta hallintoa ja demokratiaa rakennettu.
Bushin kauden varjo on aivan poikkeuksellisen synkkä. Osassa siitä - kuten vaikkapa vastuuttomassa ilmastopolitiikassa - on kyse poliittisista valinnoista, jollaisia kullakin hallinnolla on kiistaton oikeus tehdä. Niiden mielekkyyttä voi kyseenalaistaa, mutta siinä kaikki.
Nimenomaan "terrorismin vastaiseen sotaan" liittyy kuitenkin asioita ja tekoja, joihin ei voi suhtautua tällä tavoin. Ilmeinen lakien ja moraalin syvä halveksunta on jotain, joka demokratiassa vaatii nostamista päivänvaloon. Muuten Yhdysvallat ei voi uskottavasti vaatia muilta puhtaita papereita, vaikka nykyisen hallinnon politiikka onkin tyystin toisenlaista kuin edeltäjällään.
Esimerkeillä nimittäin on merkitystä. Tuore israelilaisselvitys kertoo Israelin armeijan käyttäytyneen Gazan sodassa siviileitä vastaan poikkeuksellisen kovalla tavalla ja tarpeettoman väkivaltaisesti. Aiemmin sellainen ei ole tullut kysymykseen. Nyt jostain syystä tuli.
Obamalla on yllin kyllin urakkaa siinä, että hän yrittää toteuttaa omia poliittisia tavoitteitaan. Eteneminen talouden saamisessa raiteilleen, ilmastopolitiikassa, terveydenhuollon uudistamisessa, elvytyksessä ja muissa suuren luokan kysymyksissä on hidasta ja työlästä. Tähän asti Obama on halunnut ikään kuin vain jättää Bushin kauden taakse ryhtymättä repimään kansakuntaa penkomalla menneitä.
Se lähestymistapa tuskin kantaa loppuun asti. Ei voi kestävästi ajatella, että viitteet lainvastaisuuksista jätettäisiin tutkimatta. Poliittisesti helppoa ei jonkinlaisen totuuskomission perustamisesta tai muista selvityksistä tosin tule, sillä entisellä politiikalla on yhä näkyviä tukijoitakin.
Yksi heistä on juuri varapresidentti Cheney, joka on ahkerasti puolustanut oman aikakautensa päätöksiä - kuten oikein onkin. Presidentti Bush sen sijaan on tyystin kadonnut näkyviltä maatilalleen Teksasiin. Tämä saattaa kertoa paljon päättyneen presidenttikauden todellisista voimasuhteista.