Valmistuessaan sata vuotta sitten Oulun suomalainen yhteiskoulu Kuusiluodossa oli sijainniltaan kaukana, kaupungin reuna-alueella. Näyttävä jugendtyylinen kivitalo rakennettiin kaupungin lahjoittamalle tontille matalien puutalojen viereen. Nykyisiltä opiskelijoilta koulun keskeiseksi muuttunut sijainti saa vain kiitosta.
"Tämä vaikutti hyvältä paikalta, kun keväällä kävimme tutustumassa. Keskusta ja kaupat ovat lähellä", ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Juho Riihiaho, 16, ja Teemu Lukkari, 16, tuumaavat.
Lääninarkkitehti Viktor J. Sucksdorffin suunnittelema rakennus oli aikanaan kaupungin modernein. "Koulussa oli muun muassa keskuslämmitys, ilmastointi ja jopa suihku, mikä oli harvinaista tuohon aikaan", kouluneuvos Taimi Lohi tietää. Hän on maanantaina julkaistun Kuusiluodon koulutalon sata vuotta -teoksen julkaisutoimikunnan puheenjohtaja, entinen koulun oppilas ja koulutoimen tarkastaja.
Vuosien 1955 ja 1960 laajennuksissa ei kunnioitettu kovinkaan paljon alkuperäistä jugendtyyliä, mutta myöhemmissä kunnostuksissa vanhaa on yritetty säilyttää ja palauttaa. Uusi tekniikka on esimerkiksi pyritty saamaan katseilta piiloon.
"Portaikko ja ala-aula ovat alkuperäisessä kunnossaan. Vanhat portaat ovat kestävät, helppokulkuiset ja turvalliset. Aulaan taas tulvii valoa kahdelta eri suunnalta", Lohi huomauttaa.
Hän harmittelee koulun alkuperäisten kattokruunujen kohtaloa: ne hävisivät ilmeisesti vuoden 1955 remontissa.
"En ole ainoa, joka niitä kaipaa, vaikka minun ikäpolveni kaipaajia on aina vain vähemmän", 1940-luvulla Kuusiluodossa koulua käynyt Lohi miettii.
Taimi Lohi toivoo, että tutkijat innostuisivat historiateoksen myötä arkkitehti Sucksdorffista.
"Hänen suunnittelemiaan rakennuksia on vielä yllättävän paljon Oulussa, muun muassa Oulujoen kirkko, Tuiran koulu ja entinen lääkärintalo ja sairaalarakennus Hermola Tuirassa."
Kuten kaikissa vanhoissa rakennuksissa, myös Kuusiluodossa liikkuu puheita koulun kummituksesta. "Tuolla vintillä se asustaa", rehtori Juha Valtakorpi vakuuttaa.
Huokailua ja askelia on kuultu aina, mutta Valtakorven mukaan ne on mielletty ennen taloon kuuluviksi. Nykypolvi on sitten luonut kummitustarinat.
"Vanhoille polville on ihan tyypillistä, että Maunon (Rosendal, koulun ensimmäinen rehtori) henki liikkuu täällä", Valtakorpi täsmentää.
2000-luvulla eräs opiskelija yöpyi kerran koulussa ja yritti saada valokuvaa kummituksesta mutta ei onnistunut. "Tällainen vanha talohan narisee ja ujeltaa, ja kyllä tätä isoa, karskia poikaakin oli hirvittänyt", Valtakorpi naurahtaa.