Korkea kuusi- ja mäntykujanne Oulun Pikkaralan kylässä sai kuluneella viikolla arvoistaan tunnustusta, kun ympäristölautakunta rauhoitti sen luonnonmuistomerkiksi. Oulun seudulla ei tiettävästi ole aikaisemmin rauhoitettu kuusiaitoja tai -kujia luonnonmuistomerkkeinä.
Rauhoitusta hakeneiden Liisa ja Ilpo Ollikaisen mukaan Hiltulankujan kuusikujanne onkin harvinaisuus. "Tämä on aivan täysin luonnon muodostama. Meidän aikana siitä ei ole kaadettu yhtään puuta", Ilpo Ollikainen kertoo.
Ollikaiset arvioivat noin 150 metriä pitkän kujan saaneen alkunsa 1800-luvun alussa, sillä pihapiiriin kuuluva savupirtti rakennettiin 1850-luvulla.
"Kujanne on olennainen osa koko pihapiirin miljöötä. Ilman sitä maisema olisi rampa", Liisa Ollikainen toteaa.
Hiltulankujan päässä seisova Hiltulan maalaistila on yksi vanhoista Oulujoen pihapiireistä, joka on suojeltu korkeimmalla arvoluokalla. Myös sen ympäristö on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Liisa Ollikaisen vanhemmat ostivat tilan vuonna 1935.
Tilan historiallista arvoa lisää pihapiirin toimiminen maaherra Kalle Määtän nuoruudenkotina 1900-luvun alussa. Nykyisen Hiltulankujan kautta kuljettiin myös suojelulle Kalle Määtän kesähuvilalle.
Tie on aikoinaan johtanut Sutelankankaalle, jossa toimi 1800-luvun lopussa Pikkaralan kansakoulu. Hiltulan talon pirtissa toimi lyhyen ajan kansakoulun veistoluokka. Aivan kuusikujan vieressä seisoo 1890-luvulla rakennettu savusauna, joka on edelleen käytössä.
Kaartuva kuja varjostaa osittain myös vanhaa Oulu-Kajaani-maantietä, niin sanottua keisarintien tiejaksoa, jolla on todettu säilyneen parhaiten vanhan maantien piirteitä.
Pikkaralan kylä on miljöönä Liisa ja Ilpo Ollikaisen mieleen. "Tämä on Oulun helmi. Asukkaita on noin 450 ja tänne halutaan tulla. Myytäviä tontteja on tosin todella vähän", Ilpo Ollikainen kertoo.
Ollikaisten kanssa tunnustusta haki Liisa Ollikaisen veli Jaakko Väisänen. Koko kolmikko on yhtä mieltä siitä, että nuorille täytyy välittää luontoarvoja.
"Haluamme, että nuoret, jotka rakentavat ja muuttavat tänne, näkevät nämä upeat puut. Toivomme niiden säilyvän myös tuleville sukupolville."
Luonnonmuistomerkeille on tapana merkitä opasteet. Ollikaisilla ei ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin. He lupaavat tarvittaessa esitellä kuusikujaa ja Hiltulan tilaa.
"Taitaa tämä kyllä olla niin kaukana, ettei paljon koputtelijoita kulje", Liisa Ollikainen naurahtaa.