Tarja Halosen virkaanastujaiset vietiin läpi juhlallisesti mutta ilman suuria sanoja. Presidentti ei nähnyt aiheelliseksi visioida sitä, miten hän käyttää kansalta saamansa kuusi lisävuotta maan parhaaksi. Vasemmistoliitto varastikin shown eduskunnassa.
Tasavallan presidentin virkakautensa aluksi antama juhlallinen vakuutus päättyy toteamukseen, että presidentti edistää kaikin voimin Suomen kansan menestystä. Halonen aloitti toisen kuusivuotiskautensa keskiviikkona pitämällä eduskunnassa puheen, jossa hän viittasi lupaavasti tuohon vakuutukseen kohtaan. Puhe ei kuitenkaan sisältänyt lopulta mitään sellaista, mistä voisi päätellä, miten Halonen aikoo käyttää kansalta saamansa kuuden vuoden lisävaltuutuksen Suomen parhaaksi presidentin omimmalla toimialueella, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Tässä suhteessa puhe oli pienoinen pettymys, onhan presidentin uuden virkakauden alku valtaoikeuksien supistumisesta huolimatta yhä suuri tapaus ja komea spektaakkeli Suomen politiikassa. Halonen on neljäs toiselle kaudelle valittu presidentti Suomessa. Hänen olisi periaatteessa ollut helppoa luoda katsaus edessä olevan kuuteen vuoteen ja tehdä uusia avauksia tai raottaa ennakkoluulottomasti sitä, millaisena hän näkee Suomen tulevaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Halosen ei tarvitse enää kantaa huolta uudelleenvalinnasta. Tämä kausi jää hänen viimeisekseen. Hän on myös ajanut suhteellisen onnistuneesti sisään vuonna 2000 käyttöön otetun perustuslain omalta osaltaan ja löytänyt presidentille roolin ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudessa, jaetussa johtamismallissa. Halonen ei kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi esiintyä visionäärisenä johtajana ainakaan vielä keskiviikkona. Hänen puheensa perspektiivi rajoittui tähän aikaan ja tämän päivän sisäpoliittisiin ongelmiin.
Puhemies Paavo Lipponen meni aavistuksen verran Halosta pitemmälle penätessään "maltillisuutta, avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta suhteessa turvallisuuspoliittisiin haasteisiin". Jatkuvuutta korostaneen Halosen ulkopolitiikan haasteluetteloon ei sisältynyt viittaustakaan Euroopan unionin yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Kuusi vuotta sitten Halonen ennakoi, ettei Suomella ole tarvetta liittoutua kuuden vuoden aikana. OIiko vaikeneminen kultaa? Eikö Halonen tiennyt, mitä sanoa asiasta nyt?
Halosen puhe sisälsi sen sijaan monia merkittäviä arvoihin perustuvia linjauksia ja painotuksia muun muassa eriarvoisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, elinikäisestä oppimisesta, ympäristöstä huolehtimisesta ja kehityspolitiikasta, jossa hän asettui tukemaan 0,7 prosentin kehitysaputavoitetta. Presidentti korosti myös ympäristöstä huolehtimisen tärkeyttä ja maahanmuuttajien aseman huomioonottamista.
Epäkohtien painotus tällä tavoin on uutta Haloselta, mutta se ei ollut yllätys enää sen jälkeen, kun hän lupasi odotettua pienemmäksi jääneen vaalivoittonsa jälkeen esiintyä arvovaikuttajana. Halosen puheenvuoro jäikin eduskunnan jälkipeleissä vasemmistoliiton puheenjohtajariitojen jalkoihin.
Kuusi vuotta sitten Halonen ilmoitti haluavansa koko kansan presidentiksi. Nyt ilmausta ei esiintynyt hänen puheessaan, mutta vahvasta arvovaikuttamishalusta voi päätellä, että hän tavoittelee samaa lopputulosta epäkohdista puhumalla. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään sitä vastaan. Maalle on etua siitä, jos sillä on presidentti, joka nauttii arvostusta ja jota kuunnellaan.
On myös hyvä, jos suositun presidentin osoittama huomio auttaa epäkohtien korjaamista. Kansansuosio ei kuitenkaan voi olla itseisarvo. Se on väline, jonka avulla edistetään Suomen kansan menestystä, kuten juhlallisessa vakuutuksessa todetaan.
Presidentti on kansan palveluksessa ja edustaa jatkuvuutta. Haloselta toivoisi nyt sitä, että hän vapaana uudelleenvalintapaineista valottaisi rohkeasti Suomen ulkopolitiikan tulevia linjavalintoja. Suomen etu voi nimittäin vaatia liittoutumista jo lähivuosina, ja jos niin käy, kansaa pitää valmistella siihen hyvissä ajoin.