60 vuotta
Haukipudas Harrastus huokuu Lauri "Lasse" Koukkarin olemuksesta. Hyväkuntoisen luontoharrastajan ei uskoisi juhlivan 60-vuotissyntymäpäiviään tänään.
Innostus luonnossa liikkumiseen johdatti miehen aikoinaan pitkäuraisen ammattinsakin
pariin.
"Ajattelin, että nuorisotyönohjaajana saan jatkaa harrastuksiani myös työn parissa", Koukkari kertoo.
Neljäkymmentä vuotta ammatissaan työskennellyt Koukkari on pidetty hahmo. Nuorten perusongelmat ja sukupolvien muutokset ovat tulleet miehelle tutuiksi, vaikka työnkuva ei ole hänen omalla kohdallaan juuri muuttunut.
"Talvikaudella työ on kerhotoimintaa, viikonloppuleirejä ja rippikouluja. Kesäkausi painottuu leireihin ja retkiin. Olen opettanut nuorille läpi vuosien samoja asioita, eli luonnossa pärjäämistä omien taitojen ja voimien avulla."
Eläkkeellä hän aikoo jatkaa kalastusta, metsästystä ja eränkäyntiä. "Jotta saa olla terveenä, pitää koko ajan tehdä jotakin", Koukkari tietää.
Nuorisotyö on Koukkarin harmiksi nykyään profiloitunut eri tavalla, kuin mihin hän on tottunut. Hänen mukaansa nuorisotyötahot tuottavat avuttomuutta.
Konkreettisen todisteen muutoksesta hän huomasi vuosi sitten työskennellessään muutaman kuukauden Kainuun prikaatin sotilasdiakonina.
"Iso osa palveluksen aloittavista alokkaista ei kykene siihen. Pojille, ja myös tytöille, pitäisi opettaa perehtymistä kuusenpersusterapiaan eli asioita, joita luonnossa on mahdollisuus tehdä ja hyödyntää. Esimerkiksi puolijoukkueteltan pystytys lumisessa maastossa ei yksinkertaisesti monilta nuorilta
nykyään onnistu."
Jos luonnossa liikkumiseen ei saa kotoa virikkeitä, ei siihen synny kiinnostustakaan.
"Nuoret osaavat kyllä saadessaan ohjausta. Luonnossa saadut onnistumisen tunteet auttavat muussakin elämässä. Jos pärjää luonnossa, pärjää mielestäni paremmin missä vain."
Suurimman kiitoksen työstään Koukkari on saanut jälkeenpäin kertomusten ja muisteluiden muodossa. Ne ovat niitä pieniä asioita, joista hän nauttii.
Eräs kertomus tapahtui takavuosina Lappiin suuntautuneen viikonloppuleirin jälkeen. Leirille osallistui muuan 10-vuotias pikkupoika, joka ei ollut koskaan nähnyt nuotiolla tehtävän ruokaa.
Leirin jälkeisenä maanantaina poika kävi ostamassa hernekeittopurkin matkalla koulusta kotiin ja valmisti sen lumisella takapihalla nuotion ääressä. "Äitinsä kertoi pojan sanoneen, ettei ollut koskaan syönyt niin hyvää hernekeittoa kuin mitä Koukku oli leirillä tehnyt", Koukkari naureskelee.
Pojasta kasvoi sittemmin Koukkarin mukaan hyvä kirvesmies. "Parasta on se, kun nuorista varttuu vastuullisia aikuisia."