Viime hetken joululahjaostoksilla ei kannata vaivata päätään. Jos teillä kerran on varaa lahjaan, niin antakaa vain reilusti rahaa. Vaikka sievässä punaisessa kirjekuoressa.
Ihan pienille lapsille voi ostaa tavaralahjankin, mutta jo varhaisnuorten kanssa epäonnistut. Et kuitenkaan osaa ostaa sitä oikeaa peliä tai puseroa. Lahjan saaja saattaa kiitellä, mutta pystyy vain vaivoin kätkemään pettymyksensä. My Little Pony!
Joku voi luulla, että jonkun asian intohimoiselle harrastajalle on helppo ostaa joululahja. Ei ole. Jotta onnistuisit, sinun pitäisi olla yhtä vihkiytynyt saman asian harrastaja.
Autotallin yliset ja kellarikomerot ovat väärällään vääriä lahjoja. Perhokalastaja kehuu kumarrellen paketista löytyvää 30-senttistä Rapalaa ja merikajakilla melova hivelee hämillään puista inkkarimelaa, mutta pieleen meni taas, raskaasti.
Miehen ei kannata uskotella itselleen omaavansa niin hyvän maun, että voisi ostaa naiselle oikeasti mieluisan korun – paitsi, jos hely maksaa yli 4 000 euroa.
Nainen voi luulla, että jos partabalsamin tuoksu ja boxereiden kukkakuvio miellyttävät häntä, ne ovat miehenkin mieleen. Voivat olla, mutta todennäköisesti eivät.
Moni väittää rahaa kylmäksi lahjaksi. Päin vastoin, lämpimämpää hyödykettä tuskin voi lähimmäiselleen ojentaa.
Eikö ole hyvä, jos lahja on mahdollisimman mieluisa ja sopiva? Se onnistuu, kun lahjan hankkii itse, lahjaksi saamallaan rahalla.
Lahjakortti voi tuntua astetta lämpimämmältä lahjalta kuin raha, mutta älkää langetko tähän kauppamiesten virittämään kavalaan ansaan.
Totuus nimittäin on, että useita prosentteja lahjakorteista jää käyttämättä. Maksamallasi risteilyllä ei ilakoi kukaan, jalkahoitoon oikeuttava kortti unohtuu känsäjalkaisena taivallustaan jatkavan lähimmäisesi piirongin perälle.
Jos sinulla ei ole rahaa annettavaksi tai olet vain yksinkertaisesti nuuka, voit livauttaa kertaalleen käytettyyn kirjekuoreen Kauppatieteilijöiden vastarintaliikkeen hiljattain julkaiseman kannanoton.
Kauppatieteilijät huomauttavat, että vihreään ja kestävään kulutukseen perustuvaa elämäntapaa ei ole olemassakaan. Päättäjät julistavat puolestamme kahta keskenään täysin ristiriitaista sanomaa: talouden pitää kasvaa ja ympäristön kuormituksen vähentyä. Nykykeinoin se ei ole mahdollista.
Voit siis kertoa lahjattomaksi jättämällesi läheiselle, että välität hänestä niin paljon, ettet anna hänelle mitään. Kovastihan siinä ystävyyttä ja rakkautta punnitaan, mutta Kauppatieteilijöiden vastarintaliike tarjoaa ratkaisullesi lisää perusteita.
Ihmiskunta käyttää tänäkin vuonna yli 1,5-kertaisesti maapallon uusiutuvat luonnonvarat. Siitä huolimatta meille luodaan kilvan tarpeita, joita meillä ei todellisuudessa ole. Ostamme tavaraa, jota emme tarvitse tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme oikeasti välitä.
Parhaita lahjoja ovat usein ystäviltä saadut palvelukset. Mielelläni pitäisin koko talven ajan naapurinikin portaiden edustan lumesta puhtaana, jos hän pesisi keväällä ikkunani.
Tällaisista palveluiden vaihtamisesta voi bonuksena olla hyvä mieli. Maailmaakin pelastetaan, kun ei ostella turhakkeita vaan tehdään ja toimitaan. Hienoa!
Ei ole hienoa – ainakaan verottajan mielestä. Verottajalle ei sovi, että palveluksia vaihdellaan, ainakaan kaiken maailman aikapankeissa.
Eräässä haastattelussa verovirkamies kertoi ihan vakavissaan, että naapurin kukkien kastelu voi olla työtä, josta ehkä pitäisi verottaa.
Kulutusyhteiskuntarauhan vaalimiseksi esitän, että verotarkastajat jalkautuvat kaduille ja kujille jouluaattoillaksi. Sillä tuhansiin nousee taas silloin punanuttuisten ja pitkäpartaisten veronkiertäjien joukko!