Kuusamo Viime sotien vaiheet luulisi olevan pikkuhiljaa selvillä, mutta vieläkin teosten historiantiedoissa esiintyy puutteellisuuksia, jopa keskeisistä asioista.
Paanajärvi-Tavajärvi -seuran puheenjohtaja, rehtori Jarmo Paloniemi harmitteli perinteisillä Kuusamopäivillä sunnuntaina, että eräässäkin kolme vuotta sitten painetussa oppikirjassa Moskovan välirauhan seurauksena Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden listauksessa ei mainita lainkaan Kuusamoa eli Paanajärveä ja Tavajärveä.
"Ensi vuonna on kulunut 60 vuotta jatkosodan päättymisestä ja aluemenetyksistä. Oppikirjojen tekijöillä olisi viimeinkin aika havahtua korjaamaan puutteet", Paloniemi totesi.
Rajan taakse jäi sentään lähes 2 000 kuusamolaisen kodit.
Paana- ja Tavajärveltä lähdettiin syksyllä 1944 joukolla evakkoon, kuten koko Kuusamosta; liikkeellä olivat pitäjän kaikki 15 000 ihmistä.
Kun tilanne rauhoittui, osa palasi kotikonnuilleen, usein soiden reunoille perustetuille asutustiloille. Rajan taakse kotinsa menettäneille paluu oli kuitenkin haikea.
"Kotitiloilla oli totuttu komeaan järvimaisemaan ja kalaisaan ruokapöytään. Hedelmällisemmät maat korvautuivat hallaherkillä pelloilla. Muutos vaati valtavaa sitkeyttä parempiin oloihin tottuneilta ihmisiltä", Paanajärven ja Tavajärven evakkoja viime vuoden aikana kirjaa varten haastatellut Paloniemi sanoi.
Rukan seudulla asutustilalliset huomasivat 1950-luvulla ilmiön, joka oli hieman tuttu etenkin Paanajärvellä asunneille, nimittäin turismin synnyn.
"Ensimmäiset matkailijat tulivat pirtteihin syömään, toki ruuasta maksaen. Sitä seurasi kysynnän laajuudesta johtuen vuokramökkien rakentaminen - mille ei näy loppua tänäkään päivänä."
Miksi luopua perinteestä
Vaikka kotiseututyössä johtoajatuksena on vanhan vaaliminen, se pitää tapahtua kehitystä jarruttamatta, Kuusamo-Seuran puheenjohtaja Helena Palosaari totesi.
Esimerkiksi rakentamisessa voidaan hänen mukaansa toimia silti perinteitä kunnioittaen, eikä sen pitäisi itse asiassa olla kovin vaikeaakaan.
"Miksi luopua perinteestä, kun se kuitenkin niin tavattoman paljon ihmisille merkitsee?"
Palosaaren mielestä globalisaatio ei ole katkomassa ihmisiltä heidän juuriaan, kuten helposti voisi kuvitella. Tilanne on päinvastainen: turvallisuuden tunne ja pysyvyyden kaipuu ovatkin tulleet viime vuosina entistä tärkeämmiksi.
Kehitys ilmenee Palosaaren mukaan Kuusamossa esimerkiksi erilaisten kotiseutukirjojen ja sukututkimuksen lisääntymisenä sekä talonpoikaiskulttuuriin kohdistuvan kiinnostuksen elpymisenä.
Myös sukukokousten määrä viestii samaa. Hänen laskelmiensa mukaan tänä kesänä on paikkakunnalla kokoustanut jo neljä sukua, ja tässä vaiheessa kokouksia on tiedossa saman verran lisää.
"Kun ihminen viihtyy juurillaan ja on ylpeä kotiseudustaan, se on merkki vahvasta elämänlaadusta", Palosaari analysoi.