Elokuun 1926 sanomalehdistä löytyy pikku-uutinen parinkymmenen saksalaisen Freiburgin yliopiston maantieteilijän saapumisesta Ouluun. Ryhmä suuntasi kulkunsa kohti Kuusamon Paanajärveä. Matka sai yllättävän luonnontieteellisen lisän: reitille osui maanjäristys.
Tavanomainen elämänmeno häiriintyi Kuusamon kirkonkylässä kello neljän maissa iltapäivällä 18. elokuuta 1926, kun etäältä kuului ukkosen kaltaista jyrinää. Se ei ennakoinut säätilan muutosta. Jymy tuli maanpinnan alta ja läheni. Maankamara rupesi vapisemaan. Tärinä voimistui ja alkoi ravistella taloja.
Rakennukset huojuivat ja seinät ratisivat paukkuen. Huonekalut siirtyilivät paikoiltaan, esineet heiluivat ja putoilivat, ovet paiskautuivat apposen auki, ikkunaruudut helisivät. Monet ihmiset säntäsivät säikähdyksissään ulos kun luulivat talojen kaatuvan.
Suininkijärven eteläpuolella maan vavahtelu pudotti kumarassa olleet ohran leikkaajat polvilleen. Taivalkoskella maa aaltoili kotvan aikaa niin kovasti, että sisällä tuntui melkein pahalta ja oli kiirehdittävä ulkosalle. Eräs pihalle pyrkinyt ei kyennyt ottamaan kunnollisia askeleita, kun lattialaudat viettivät. Huonekalut heiluivat ja taulut keinuivat seinillä. Kahvikupit tanssivat pöydillä ja ikkunalasit rämisivät.
Tärinää kesti enimmillään parisenkymmentä sekuntia. Sitten sen viimeisetkin rippeet loittonivat ja oli aivan hiljaista. Järistyksen jäljiltä löytyi pienenpuoleisia vaurioita. Pariin savupiippuun oli ilmaantunut halkeama ja jokunen torpan ikkuna rikkoutunut. Kuusamon kirkonkylässä useissa taloissa putosi astioita lattialle. Apteekissa särkyi lääkepulloja, ja pappilan kellarissa karisi soraa katosta. Vähän kiusaakin järistys teki: muuan taivalkoskelainen mies oli halkoja hakkaamassa, kun maa alkoi keinahdella, ja halkopino vyöryi hajalle.
Maantieteilijät olivat järistyshetkellä Rukatunturilla. Ensin kuului kovaa huminaa, jota jotkut luulivat liikenteen aiheuttamaksi. Pian tämän jälkeen tärähteli maa. Ilmiö ei kuitenkaan ollut kovin voimakas, eivätkä kaikki läsnäolijat kiinnittäneet siihen huomiota. Kirkonkylään palattuaan retkikunta sai tietää, että maanjäristys oli tuntunut siellä paljon ankarammin.
Maanjäristys oli voimakkuudeltaan eli magnitudiltaan 4,3 richterin asteikolla.
Lähialueiden maanjäristyksiä mittaavat kojeet puuttuivat Suomesta vielä 1926. Ainoa hankittu laitteisto oli viritetty kaukojäristysten taajuuksille. Helsingissä paperille piirtyneeseen rekisteröintiin jäi kuin jäikin pieni mutta selvä jälki pohjoisessa sattuneesta maanjäristyksestä. Mittalaite havaitsi kotimaisen järistyksen ensimmäistä kertaa kaksi vuotta kestäneen toimintansa aikana.
Lähijäristyksiä arvioitiin ensisijaisesti silminnäkijöiden kokemuksien perusteella. Niitä ilmestyi jonkin verran sanomalehdissä, joiden toimituksiin ilmoitettiin tapahtumasta. Rovaniemi-lehti laajensi tuntuvuusalueen Posiolle, Rovaniemen Autinkylään, Kemijärvelle ja Pelkosenniemelle.
Sanomalehdistä saa kohtuullisesti selkoa, kuinka laajalti elokuun 18. päivän maanjäristys tuntui ja missä se oli voimakkaimmillaan, koska lehtien toimituksiin ilmoitettiin tapahtumasta. Lehdistö ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi havaintojen lähteeksi, sillä tieteenharjoittajat kokosivat niitä järjestelmällisesti.
Kaleva kertoi Kuusamon maanjäristyksestä 80 vuotta sitten. Maailman mittakaavassa järistys oli vaatimaton mutta Fennoskandiassa voimakas. Kalevan mukaan vain harvat olivat panneet merkille vähäistä maanliikettä Kiimingissä ja Ylikiimingissä.