Uudesta jäteveden puhdistamosta kiistellään jälleen kiivaasti Kuusamossa, mutta vesiriidassa on ainakin yksi hyvä puoli: tärkeimmät ratkaisun avaimet koko sotkussa on paikallisilla päättäjillä.
Kuusamon kaupungin ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä hyväksymä vesihuoltosuunnitelma ja siinä suurimpana murheena oleva puhdistamoratkaisu ei sido rakentajia juridisesti. Lopullisesti suunnitelman hyväksyvän kaupunginvaltuuston päätös on kuitenkin ratkaiseva, sillä kaupungin kanta painaa tulevassa lupaprosessissa eniten.
Kuusamon uuden jäteveden puhdistamon, siirtoviemäreiden ja valutuskenttien rakentaminen on iso ruljanssi, jonka ratkaisut vaikuttavat alueellisestikin pitkälle tulevaisuuteen. Koko urakan tarkat laskelmat vielä puuttuvat, mutta rakentamisen hinnaksi on haarukoitu 10-13 miljoonaa euroa.
Tässä vaiheessa varmaa on vain se, että kaikki jätevedet johdetaan yhteen puhdistamoon, eli Kitkaa kuormittavan Rukan jätevedetkin pumpataan tulevaisuudessa samaan laitokseen.
Kovimman myrskyn on nostattanut kuitenkin se, että puretaanko uuden laitoksen jätevedet edelleen Torankiin vai johdetaanko ne valutuskenttien ja monen mutkan kautta lopulta Maunujärveen.
PSV-Maa- ja vesi Oy:n selvitysten mukaan Maunujärven vaihtoehto olisi teknisesti hyvä ratkaisu.
Nyt kalankasvatusaltaana oleva järvi laskee Lapinluoman, Heinäjärven, Ala-Kuoliojärven ja Kostonjärven kautta lopulta Iijokeen.
Iijokea kuormitetaan
jo pitkin jokivartta
Uutta purkusuuntaa vastustavat vetoavat siihen, että Maunujärvi on arvokkaita Iijoen latvavesiä.
Todellisuudessa Iijokeakin kuormitetaan pitkin matkaa, sillä Taivalkoski, Pudasjärvi, Ii ja Yli-Ii laskevat jätevetensä jokeen. Lisäksi joen varrella on muun muassa 18 kalalaitosta sekä muitakin kuormittajia.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vesihuoltopäällikkö Timo Viitasaari sanoo, että nyt alkanut kiistely siitä, mihin jätevedet on kuormituksen kannalta viisainta johtaa, on vielä turhaa inttämistä.
Viitasaaren mukaan Maunujärvellä elämöinti on ennenaikaista, sillä ei ole tehty vielä edes selvityksiä, onko esimerkiksi Voimalohi Oy:n hallinnassa oleva vesistö käytettävissä.
Se on kuitenkin selvää, että pitkään lannoitettua luonnonravintolammikkoa ja sen alapuolisia vesiä ei voi pitää luonnontilaisina.
Viitasaari arvioi, että jätevesien purkaminen Maunujärveen ei enää kuormittaisi Iijokea lainkaan.
"Kostonjärvellä voisi vielä jotakin näkyä", Viitasaari sanoi.
Paikallinen sopu
on pakko löytyä
Viitasaaren mukaan jätevesiratkaisut ovat menneet niin hankaliksi, että ne eivät kestä enää paikallista eripuraisuutta.
Hänen mielestä hyvä esimerkki on Kuusamon ensimmäinen lupakierros, jossa purkusuunnaksi haettiin Soilunjärveä.
Alueen asukkaat pitivät säännösteltyä järveä aiemmin voimayhtiötä vastaan taistellessaan aivan pilattuna. Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnan (Evo) jättäessä jätevesilupahakemuksen, järvestä tuli samojen asukkaiden mielestä koskematon erämaan helmi.
"Nämä ovat niin kummallisia asioita, että mustakin voi kääntyä valkoiseksi", Viitasaari naurahtaa.
Entisten vesioikeuksien muuttuminen hallintoviranomaiseksi on johtanut siihen, että lupakierroksissa käydään kaikki asteet läpi ja kuka tahansa voi valittaa. Viitasaaren mukaan siksi tärkein selkänoja on se, että paikallisesti ratkaisuista ollaan samoilla linjoilla.
"Jos kaupunki on eri mieltä kuin puhdistamon rakentaja, lupahakemus ei mene missään tapauksessa läpi", Viitasaari muistuttaa.
Vaikka poliittinen päätös ei sido juridisesti yhtiötä, Viitasaaren mukaan paikallinen tahto vaikuttaa myös muiden viranomaisten, kuten ympäristökeskuksen lausuntoihin.
Viitasaari ei osaa arvioida, tarvitaanko puhdistamoratkaisussa vielä ympäristövaikutusten arviointi (yva), jos purkusuunnaksi valitaan Maunujärvi.
Viitasaari sanoo, että ensimmäisellä lupakierroksella Evo oli vilpitön, sillä se teetti yvan, vaikka laki ei olisi sitä vaatinutkaan. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että se on tehtävä nytkin, vaikka purkupaikaksi valitaan kuormitettukin vesistö.