Kuusamon kaupungin kultakaivoksen ympäristövaikutusten arvioinnista (yva) kootun lausunnon kasaaminen osoitti, kuinka vereslihalle päättäjät ovat jo tässä vaiheessa menneet.
Vaikka kysymyksessä oli ely-keskukselle lähtenyt lausunto, sen ympärillä kävi niin kova hyörinä, että työn alla olisi voinut olla jo päätös, perustetaanko pitäjään kaivosta vai ei.
Yhdyskuntatekniikan lautakunnassa lausuntoa hiottiin ja siitä äänestettiin yli neljä tuntia. Seuraavaksi kaupunginhallituksessa keskustelu ja sanankäänteiden viilaaminen jatkui yli kolme tuntia.
Lopputulemana kaikenlaisten lisäysten jälkeen syntyi vielä päätös, jonka sisältö avautui osalle vasta kokouksen pöytäkirjan hyväksymisen jälkeen.
Erikoisen käänteen vuoksi kaupunginhallitus joutui vielä puimaan kesken valtuuston kokouksen päätöstään, jonka jälkeen saatiin taas yksimielinen päätös. Kaiken kukkuraksi sekään ei ensin kelvannut valtuutetuille, vaan sisältöön ja sanamuotoihin alettiin vaatia lisäyksiä.
Lopulta päätös sentään saatiin kirjatuksi yksimielisenä. Ja päätettävänä oli vasta lausunto yvan sisällöstä. Mahdollinen kaivosratkaisu on vielä kaukana. Kun se tulee valtuustoon ruodittavaksi, kokoukselle kannattaa varata aikaa ainakin yksi päivä. Olipa valtuuston kannalla sitten minkälainen painoarvo tahansa.
Kuusamolaisten ährääminen saattaa naurattaa kauempaa katsellessa. Lausuntovaiheen tiukka käsittely kuitenkin kertoo, että Käylään kaavailtavasta kaivoksesta on tullut mörkö lähes kaikille aloille, ei vain Rukan matkailuyrityksille.
Kaivoslausunnossa kaupunki haluaa olla kieli keskellä suuta, ettei siihen kompastuta vuosien päästä aivan toisaalla.
Kaupungin laatima perusteellinen lausunto on kriittinen ja hyvin punnittu. Aihe on kuitenkin niin herkkä, että esimerkiksi maanomistajat pelkäävät tiukan linjan kostautuvan esimerkiksi soravarojen käytössä.
Metsien hakkuissa muutama vuosi sitten käyttöön otetut maisematyöluvat hiertävät tilanomistajia. Paperilla viattomilta näyttävät sanat saattavat arkisessa elämässä koitua ääritapauksissa melkoiseksi riesaksi.
Todellisuudessa kaivossuunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään, vaikka kiivaimmat vastustajat ovat jo polkeneet hattua vuosia.
Lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa myllyä pyörittää suhteellisen pieni joukko. Ikävintä koko kiivailussa on se, että päättäjiä ja tavallisia kuntalaisiakin on jaettu vuohiin ja lampaisiin.
Hiemankin kaivosta puolustavat on leimattu vastustajien leirissä tolloiksi ja heidän ääntään kannattavat viisaiksi. Eihän se enää 2000-luvulla voi näin mennä. Siitäkin huolimatta, että kaivosyhtiönkin kaipaamaa sosiaalista lupaa kaivokselle ei taida nykyisten tietojen valossa löytyä koskaan.
Virkamiehet ja päättäjät saavat harvoin kiitosta. Kuusamossa kaivossuunnitelmiin on kuitenkin kaupungin taholta valmistauduttu niin vakaasti kuin se on tähän mennessä ollut mahdollista. Kaupungin vaikutusmahdollisuudet vanhoilla kaivospiireillä näyttivät aluksi suorastaan olemattomilta.
Nyt näyttää siltä, että kaivos tarvitsisi myös tilaa perustettujen kaivospiirien ulkopuolelta, jolloin uuden kaivoslain tulkinta antaisi kokonaan erilaisen selkänojan kaupungille.
Avainasemaan nousee kaavoitus, jota on pohjustettu eri elinkeinojen painotuksia selvitelleellä luonnonvarasuunnitelmalla.
Kaavoituksen arvioidaan vievän aikaa parisen vuotta. Sen jälkeen selviää, minne ja millaisille elinkeinoille alueita halutaan osoittaa.
Jos yvan lausunnossa riitti porua, kaavan ympärillä pohtimista on vielä enemmän. Siinäkään ei auta julkinen meuhkaaminen, ihmisten jakaminen hyviin ja huonoihin, vaan tosiasioihin perustuva harkinta.